Alttarikaappi

Alttarikaappi eli siipialttari on moniosainen alttaritaulu, joka kehittyi 1300-luvulla Keski-Euroopassa. Alttarikaapit ovat usein triptyykkejä.^[1]

Kristillinen alttari oli alun perin pöytä, jonka ympärille seurakunta kokoontui nauttimaan ehtoollista.^[2] Varhaisessa kirkossa ja keskiajan alussa pappi johti messun vapaasti seisovan ”pöytäalttarin” takaa kohti seurakuntaa. Myöhemmin keskiajalla tämä tapa katosi, ja tilalle tuli käytäntö, jonka mukaan pappi vietti messua yksin, seisten alttaripöydän edessä.^[3] Tätä tapaa vahvisti myös alttarin pyhyyden korostaminen ja sen seurauksena alttaripöytä siirrettiin kirkon kuorin itäseinään ja siitä kehittyi ”alttarilaite” taiteellisine koristuksineen.^[4] Niihin kuuluu myös alttarikaappi, joka ripustettiin kuorin itäseinään, seinän vieressä olevan alttarin yläpuolelle.

1. ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 30–31. WSOY 1995. ISBN 951-0-16447-X
2. ↑ alttari evl.fi. Arkistoitu 26.3.2022. Viitattu 5.9.2020.
3. ↑ Cark-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 42. (Ruots.) Verbum förlag AB, Stockholm, 1975. ISBN 91-526-1646-0
4. ↑ Heikki Kotila: Liturgian lähteillä Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. s. 95. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19103-5