Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Alumiini
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Alumiini | ||||
| Tunnus | Al | ||||
| Järjestysluku | 13 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 13, booriryhmä | ||||
| Jakso | 3 | ||||
| Tiheys | 2,70 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,75 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1825, Hans Christian Ørsted | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 26,9815384(3)[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 143 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 124[2] pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 184[2] pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ne] 3s2 3p1 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 3 | ||||
| Hapetusluvut | +III | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 933,47[3] K (660,32 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2 740[4] K (2 467 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 9,99[3] · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 293,0[3] kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 10,7[3] kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 2,42[4] Pa 557 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 5 100[3] m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,61[3][4] (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,897 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 3,8×107 [3] S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 235[3] W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7429-90-5 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Alumiini on alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kolmanteen jaksoon ja 13. ryhmään (eli kolmanteen pääryhmään) kuuluva metalli. Sen kemiallinen merkki on Al (lat. aluminium) ja järjestysluku 13. Sitä on 8,8 prosenttia maankuoresta, jossa se on kolmanneksi yleisin alkuaine (hapen ja piin jälkeen) ja samalla yleisin metalli.[5]
Yleisyydestään huolimatta alumiini on tullut tunnetuksi vasta 1800-luvulla, sillä se esiintyy luonnossa ainoastaan oksideina,[5] ja vasta elektrolyysin keksiminen teki mahdolliseksi eristää sitä vapaana alkuaineena. Nykyisin se on hyvin yleisesti käytetty metalli, jonka keveys ja lujuus tuovat merkittäviä säästöjä muun muassa kuljetusalalla.
Alumiini kestää melko hyvin ilman ja veden vaikutusta, eikä siis ole altis korroosiolle, ja siksi sitä käytetään usein teräksen sijasta. Alumiinin ’korroosiokestävyys’ perustuu pintaan muodostuvaan suojaavaan oksidikerrokseen eli korroosioon.[6] Alumiinin pinta siis korrosoituu (hapettuu), mutta pintaan muodostuva tiivis oksidikerros suojaa alempia kerroksia korroosiolta. Usein alumiinia seostetaan muilla metalleilla, esimerkiksi magnesiumilla. Alumiinin hyvää lämmönjohtavuutta hyödynnetään etenkin elektroniikkateollisuudessa. Alumiinin sähkönjohtokyky on myös erittäin hyvä ja sitä käytetäänkin yleisesti suurjännitesiirtojohdoissa.
Alumiinin tuottamiseen bauksiitista tarvitaan paljon sähköenergiaa. Alumiinijätteestä palautuu uusiokäyttöön kolme neljäsosaa. Alumiinin jalostuksessa käytetään yleisesti Hall–Héroult-menetelmää, jossa alumiinia tuotetaan elektrolysoimalla bauksiitin ja kryoliitin (Na3AlF6) seosta.
- ↑ Standard Atomic Weights of 14 Chemical Elements Revised. Chemistry International, 29.10.2018, 40. vsk, nro 4, s. 23–24. IUPAC. doi:10.1515/ci-2018-0409 ISSN 1365-2192 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäcrcei löytynyt - ↑ a b c d e f g h Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäTDei löytynyt - ↑ a b c Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettä3rd1000ei löytynyt - ↑ a b Karl Heinz Büchel, Hans-Heinrich Moretto & Dietmar Werner. Industrial Inorganic Chemistry. s. 247.
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäHSei löytynyt
Previous Page Next Page
