Amerikan konfederaatio

Amerikan konfederaatio Confederate States of America
1861–1865
lippu sinetti
Konfederaatio vuonna 1862.   Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen   Virginiasta eronnut Länsi-Virginia   Intiaaniterritorio
Valtiomuoto	valtioliitto
Presidentti	Jefferson Davis
Varapresidentti	Alexander Stephens
Pääkaupunki	Montgomery, Alabama (29.5.1861 saakka) Richmond, Virginia (29.5.1861–2.4.1865)
Pinta-ala
– yhteensä	1 995 392 km² (1860) km²
Väkiluku	9 103 332 (1860, arvio)
– väestötiheys	4,6 asukasta / km²
Historia
– Väliaikainen perustuslaki	8. helmikuuta 1861
– Yhdysvaltain sisällissota alkoi	12. huhtikuuta 1861
– Perustuslaki	22. helmikuuta 1862
– Robert E. Leen antautuminen	9. huhtikuuta 1865
– Joseph E. Johnstonin antautuminen	26. huhtikuuta 1865
– Hajoaminen	5. toukokuuta 1865
Viralliset kielet	ei virallista kieltä
Kielet	englanti
Valuutta	Konfederaation dollari
Tunnuslause	Deo Vindicie
Kansallislaulu	God Save the South The Bonnie Blue Flag Dixie (kaikki epävir.)
Edeltäjä(t)	Yhdysvallat
Seuraaja(t)	Yhdysvallat
Infobox OK

Amerikan Konfederaatio (engl. Confederate States of America), virallisesti Amerikan konfederoidut valtiot (engl. Confederate States of America; lyhenne CSA, englanninkielisessä arkipuheessa joskus Dixie)^[1] eli Etelävaltiot, oli vuosina 1861–1865 olemassa ollut valtioliitto Pohjois-Amerikassa. Alun perin sen perusti seitsemän Yhdysvalloista irtautunutta osavaltiota: Alabama, Etelä-Carolina, Florida, Georgia, Louisiana, Mississippi ja Texas. Nämä alueet olivat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti puuvillan tuotannosta, jossa käytettiin afroamerikkalaisia orjia.^[2] Konfederaatio oli Yhdysvaltain sisällissodan toinen osapuoli, jossa se taisteli Pohjoisvaltioita eli Unionia vastaan.

Kukin osavaltio erosi Yhdysvalloista, jota kutsuttiin Unioniksi sisällissodan aikana. Sisällissota alkoi Yhdysvaltain 1860 presidentinvaalien jälkeen, jolloin republikaanien Abraham Lincoln voitti vaalit. Hän vastusti orjuuden laajentamista läntisiin osavaltioihin. Konfederaation hallitus perustettiin helmikuussa 1861, ja sen asevoimat muodostettiin nopeasti. Lincolnin virkaanastujaiset järjestettiin maaliskuussa ja sisällissota alkoi huhtikuussa. Tämän jälkeen Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolina erosivat Unionista ja liittyivät Konfederaatioon. Myöhemmin Konfederaatio katsoi myös Kentuckyn ja Missourin kuuluvan itseensä, vaikkei kumpikaan osavaltio ollut virallisesti julistanut eronneensa Unionista tai ollut kokonaan Konfederaation hallussa.

Pohjoisvaltiot eli Unioni ei hyväksynyt osavaltioiden eroa ja katsoi Konfederaation muodostuneen laittomasti. Sota alkoi Konfederaation hyökättyä Charlestonin satamassa sijaitsevaan Fort Sumter -linnoitukseen 12. huhtikuuta 1861. Mikään valtio ei tunnustanut Konfederaation itsenäisyyttä,^[3][4] mutta Iso-Britannia ja Ranska hyväksyivät sille sotaa käyvän maan statuksen ja antoivat yksityisten tahojen käydä kauppaa sodan molempien osapuolten kanssa. Neljän vuoden ja 620 000 – 850 000 sotilaan kaatumisen jälkeen Konfederaation joukot antautuivat 1865. Sodalta puuttui formaali päätös, mutta lähes kaikki Konfederaation joukot olivat antautuneet vuoteen 1865 loppuun mennessä.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä brita ei löytynyt
2. ↑ Industry and Economy during the Civil War National Park Service. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
3. ↑ McPherson, James M.: This mighty scourge: perspectives on the Civil War, s. 65. Oxford University Press US, 2007. ISBN 9780198042761 Teoksen verkkoversio.
4. ↑ Thomas, Emory M. The Confederate Nation, 1861–1865 (1979) pp. 256–257.