Anateema

Anateema (kreik. ανάθεμα), katolisessa kirkossa aikaisemmin myös panna, merkitsee syrjäänasettamista tai erottamista.^[1][2] Anateemasta käytetään usein myös nimitystä kirkonkirous. Anateemalla tarkoitetaan kristinuskossa oppituomiota, jossa jokin käsitys kristillisestä opista julistetaan vääräksi eli harhaoppiseksi (heresia). Esimerkiksi Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa annettiin Areiosta vastaan kohdistettu anateema.^[3] Anateema on edelleen voimassa ja se toistetaan jokaisessa ortodoksisessa piispanvalassa.

Alun perin kristillisessä kirkossa ei eroteltu ekskommunikaatiota ja anateemaa, ja ekumeenisten kirkolliskokousten uskonoppia käsitelleiden kaanonien mukaan jokainen, joka opetti tuomittavalla tavalla, piti asettaa anateemaan eli erottaa kristittyjen yhteydestä.^[4]

1. ↑ APA citation. Gignac, J. (1907). Anathema. In The Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company. Retrieved June 15, 2009 from New Advent: http://www.newadvent.org/cathen/01455e.htm
2. ↑ John Maximovitch: The Word ”Anathema” and its meaning orthodox.net. Viitattu 17.6. 2009. (englanniksi): ”While in cases of ’separation from the communion of the Church’ and other epitimia or penances laid on a person, the person remained a member of the Church, even though his participation in her grace filled life was limited, those given over to anathema were thus completely torn away from her until their repentance.”
3. ↑ Arius and the Council of Nicaea 1996. Eternal Word Television Network. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä rock ei löytynyt