Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Andrew Bonar Law | |
---|---|
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
Monarkki | Yrjö V |
Edeltäjä | David Lloyd George |
Seuraaja | Stanley Baldwin |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. syyskuuta 1858 Kingston, New Brunswick |
Kuollut | 30. lokakuuta 1923 (65 vuotta) Lontoo, Englanti |
Ammatti | Pankkivirkailija |
Puoliso | Annie Bonar Law |
Tiedot | |
Puolue | Konservatiivi |
Uskonto | Presbyteeri |
Nimikirjoitus |
|
Andrew Bonar Law (16. syyskuuta 1858 – 30. lokakuuta 1923) oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri lokakuusta 1922 toukokuuhun 1923.
Andrew Bonar Law syntyi Kingstonin kylässä (nykyinen Rexton) New Brunswickin siirtokunnassa skottilaisen pappismiehen poikana. Hän työskenteli isänsä tiluksilla. Kaksitoistavuotiaana hän muutti synnytyksessä kuolleen äitinsä rikkaiden pankkiiriserkkujen luo Glasgow'hun. Hän työskenteli suvun pankissa ja kävi iltakursseja yliopistossa, jossa kiinnostui politiikasta.
Perinnön suoman taloudellisen riippumattomuuden turvin Bonar Law lähti politiikkaan. Vuonna 1900 hänet valittiin konservatiivien edustajana parlamenttiin. Hän liittyi Joseph Chamberlainin johtamaan protektionistisiipeen, ja hänestä tuli 1902 kauppaministeriön edeltäjän Board of Traden sihteeri. Kun Chamberlain vetäytyi politiikasta 1906, Law'sta tuli protektionistien johtaja yhdessä Chamberlainin pojan Austenin kanssa.
Bonar Law menetti paikkansa 1906 vaaleissa liberaalien voittaessa, mutta palasi parlamenttiin täytevaalissa seuraavana vuonna. Vaikka Law murtui vaimonsa kuolemasta, hän jatkoi uraansa ja hänet valittiin kompromissiehdokkaana konservatiivien johtajaksi 1911 Arthur Balfourin erottua vastalauseena ylähuoneen veto-oikeuden lakkauttaneen parlamenttiuudistuksen (Parliament Act 1911) jälkeen.
Suursodan syttyessä Bonar Law tarjosi yhteistyötä hallituksen kanssa. Law sai ministerinpaikan hallituksesta siirtomaiden ministerinä 1915. Yhteistyö liberaalien kanssa sai Lawin kunnioittamaan Lloyd Georgea, ja Herbert Asquithin erottua hän kieltäytyi jopa pääministerin paikasta Lloyd Georgen hyväksi. Lloyd Georgen sotahallituksessa Law toimi alahuoneen johdossa ja valtiovarainministerinä. Yhteisymmärryksen ansiosta hallituskoalitio sai murskavoiton vielä sodan jälkeenkin.
Law oli menettänyt sodassa kaksi poikaansa, ja hänen terveytensä heikkeni. Hän erosi ministerin tehtävästä mutta säilytti viran alahuoneen johdossa ja Lord Privy Seal -arvon. Vuonna 1921 hän erosi puolueen johdosta Austen Chamberlainin hyväksi. Hänen lähtönsä heikensi kovan linjan kannattajia Irlannin kapinallisia kohtaan, ja neuvottelut Irlannin tasavaltalaisarmeijan kanssa saivat aikaan sodan päättymisen kesällä.
Näihin aikoihin useat johtavat konservatiivit harkitsivat jopa Lloyd Georgen suunnittelemaan uuteen puolueeseen liittymistä. Law kuitenkin piti 1922 Carlton Clubilla mielialaa nostattavan puheen, joka muutti heidän mielensä ja vakuutti konservatiivit oman puolueen tarpeellisuudesta. Kun Lloyd Georgen hallitus sitten lokakuussa 1922 epäonnistui täydellisesti Turkin-politiikan osalta Chanakin kriisissä, Stanley Baldwin sai konservatiivit eroamaan hallituksesta, joka kaatui. Kuningas kutsui Law'n muodostamaan uutta hallitusta. Hän erosi kuitenkin jo toukokuussa 1923, kun hänellä todettiin kurkkusyöpä. Law kuoli Lontoossa samana vuonna.
Bonar Law'sta käytetään usein nimitystä ”the unknown Prime Minister” (suom. tuntematon pääministeri) Robert Blaken saman nimisen elämäkerran mukaan. Law oli 1900-luvun lyhytaikaisin pääministeri.