Andrew Johnson | |
---|---|
Yhdysvaltojen 17. presidentti[1] | |
Varapresidentti | –[1] |
Edeltäjä | Abraham Lincoln[1] |
Seuraaja | Ulysses S. Grant[1] |
Yhdysvaltojen 16. varapresidentti | |
Presidentti | Abraham Lincoln |
Edeltäjä | Hannibal Hamlin |
Seuraaja | Schuyler Colfax |
Yhdysvaltain senaattori Tennesseestä |
|
Edeltäjä | William Gannaway Brownlow |
Seuraaja | David M. Key |
Edeltäjä | James C. Jones |
Seuraaja | David T. Patterson |
Tennesseen sotilaskuvernööri | |
Edeltäjä | Isham G. Harris (kuvernööri) |
Seuraaja | William Gannaway Brownlow (kuvernööri) |
Tennesseen 15. kuvernööri | |
Edeltäjä | William B. Campbell |
Seuraaja | Isham G. Harris |
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Tennesseen 1. vaalipiiristä |
|
Edeltäjä | Thomas Dickens Arnold |
Seuraaja | Brookins Campbell |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. joulukuuta 1808[1] Raleigh, Pohjois-Carolina[1] |
Kuollut | 31. heinäkuuta 1875 (66 vuotta)[1] Carterin piirikunta, Tennessee[1] |
Ammatti | räätäli[1] |
Puoliso | Eliza McCardle Johnson[1] |
Tiedot | |
Puolue | Demokraatit[1] |
Uskonto | Ei mikään[1] |
Nimikirjoitus |
|
Andrew Johnson (29. joulukuuta 1808 – 31. heinäkuuta 1875) oli Yhdysvaltojen 17. presidentti (1865–1869). Hän toimi ennen presidentiksi nousuaan räätälinä sekä edustajana useissa Tennesseen paikallishallinnoissa ja Yhdysvaltain kongressissa. Sisällissodan aikana hän oli Konfederaation ainoa Unionille lojaali senaattori vaikka henkilökohtaisesti kannattikin orjuutta.
Johnson nousi presidentiksi Abraham Lincolnin salamurhan jälkeen 15. huhtikuuta 1865. Presidenttinä hän pyrki jarruttamaan orjuuden lakkauttamista ja ajautui tämän takia riitaan kongressin kanssa. Johnson oli ensimmäinen presidentti, jonka kongressi asetti virkasyytteeseen. Johnsonia pidetään nykyisin yhtenä maan kaikkien aikojen huonoimmista presidenteistä.[2][3][4]
<ref>
-elementti; viitettä heritage
ei löytynyt