Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Anna Ahmatova
| Anna Ahmatova | |
|---|---|
 Kuzma Petrov-Vodkinin maalaama muotokuva vuodelta 1922 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. kesäkuuta (11. kesäkuuta) 1889 Bolšoi Fontan Odessa, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 5. maaliskuuta 1966 (76 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Ammatti | runoilija, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä [1] |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Anna Andrejevna Gorenko (ven. А́нна Андре́евна Го́ренко; 23. kesäkuuta (J: 11. kesäkuuta) 1889 Bolšoi Fontan Odessa, Venäjän keisarikunta – 5. maaliskuuta 1966 Moskova, Neuvostoliitto), kirjailijanimeltään Anna Ahmatova (ven. А́нна Ахма́това), oli venäläinen runoilija, kääntäjä ja kirjailija. Häntä pidetään Venäjän kirjallisuuden niin sanottuun hopeakauteen kuuluvana hahmona, tosin hän kehitti runokieltään vailla minkään koulukunnan rajoja ja oli yksi tärkeimmistä venäläisistä naisrunoilijoista.[2]
Ahmatova asui suurimman osan elämästään Pietari-Leningradissa. Kaupungin historia ja kulttuuri saivat keskeisen sijan hänen runoudessaan. Ahmatovan Pietariin kuuluvat sekä 1700-luvun kirjallisuuden lumoava että 1800-luvun Gogolin ja Dostojevskin houreinen, kirottu kaupunki sekä venäläisen kulttuurin hopeakauden Pietari 1910-luvulla.[3]
Runoilijan myöhemmässä tuotannossa Pietari kytkeytyy suuriin historiallisiin tapahtumiin, kuten vallankumoukseen ja sisällissotaan, terrorin aikaan 1930-luvulla, kaupungin piiritykseen toisessa maailmansodassa ja sen jälkeiseen kylmän sodan kauteen ja 1940-luvun lopulta alkaneeseen vainon aikaan, jolloin Ahmatova joutui Leningradin alueen puoluejohtaja Andrei Ždanovin ajojahdin kohteeksi. Ahmatova oli useaan otteeseen julkaisukiellossa, mutta 1960-luvulla hän sai kokea maineensa palauttamisen, kun leningradilaisten runoilijoiden nuori sukupolvi otti hänet esikuvakseen. Vuonna 1965 hänet promovoitiin Oxfordin yliopiston kunniatohtoriksi.[4]
- ↑ Paul de Roux, Nouveau Dictionnaire des œuvres de tous les temps et tous les pays, Éditions Robert Laffont, , 2. painos (ISBN 2-221-06888-2), s. 32. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Akmeismi ja sen perilliset”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 398-399, 410-415. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
- ↑ Heliö, Anneli: Anna Ahmatovan runous (PDF) joyx.joensuu.fi. Arkistoitu 27.12.2008. Viitattu 31.5.2008.
- ↑ Heliö, Anneli: Anna Ahmatovan elämäkertatietoja (PDF) joyx.joensuu.fi. Arkistoitu 27.12.2008. Viitattu 31.5.2008.
Previous Page Next Page
