Anta (arkkitehtuuri)

Ateenalaisten aarrekammion antat.

Tyypillisen distylos in antis -temppelin pohjapiirros.

Anta (lat., ”pilari”; mon. antae) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa ja yleisesti klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa sivuseinän jatke, joka päättyy pylvään kaltaiseen pilasteriin. Kreikkalaisissa temppeleissä antat reunustivat temppelirakennuksen päässä olevia pronaosta ja opisthodomosta. Pronaoksen ja opisthodomoksen pylväiden sanottiin tällöin olevan in antis (”antassa”, ”anta-seinien välissä”).^[1][2][3]

Antatemppeliksi (lat. templum in antis) kutsutaan pientä temppeliä, jossa oli yleensä vain pronaos ja naos eli cella, ja pronaoksen anta-seinien välissä kaksi pylvästä (distylos in antis).^[1][4] Antatemppeliä muistuttivat muun muassa useimmat aarrekammiot, kuten Ateenalaisten aarrekammio Delfoissa.

1. ↑ ^{a b} Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Anta”, Antiikin käsikirja, s. 39. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
2. ↑ Anta Tieteen termipankki. Viitattu 3.2.2022.
3. ↑ Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 387. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2
4. ↑ Antatemppeli Tieteen termipankki. Viitattu 3.2.2022.