Antiikin Rooman armeija vaikutti merkittävästi Rooman valtakunnan historiaan. Se loi ja ylläpiti imperiumia, joka laajimmillaan ulottui Euroopasta Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Varhaisen Rooman armeija oli pieni ja sen sodat koostuivat lähinnä ryöstöretkistä. Rooman tasavallan ajan armeija koostui tavallisista kansalaisista, jotka liittyivät armeijaan sodan ajaksi mutta palasivat sitten takaisin siviilielämään. Vasta tasavallan lopulla Rooman armeijasta muotoutui kurinalainen ammattiarmeija, jona monet sen yleensä tuntevat.
Armeija oli Rooman politiikan toteuttaja, mutta myös politiikan luoja ja keisarintekijä. Sota ja politiikka kietoutuivat erottamattomasti yhteen, koska valtakunnan johtajien odotettiin ohjaavan sekä julkista elämää Forumilla että armeijaa sotaretkellä.[1] Armeija toimi tärkeänä sosiaalisen nousun väylänä ja roomalaistamisen työkaluna.
Armeija kehittyi vähitellen Välimeren alueen mahtavimmaksi sotilasmahdiksi, kun tarpeen vaatiessa kootuista sotajoukoista siirryttiin ammattiarmeijaan Gaius Mariuksen uudistusten yhteydessä n. 100 eaa. Lopulta syntyi legioona, n. 6 000 miehen hyvin järjestäytynyt yksikkö.