Apostolien teot | |
---|---|
Πράξεις τῶν ἀποστόλων | |
Raamattu Uusi testamentti |
|
Apostolien tekojen alku keskiaikaisessa käsikirjoituksessa, n. 1130–1140. |
|
Synty | |
Kirjoittaja (perint.) | Luukas |
Kirjoituspaikka | Kesarea ja Rooma[1] |
Ajoitus | n. 75-80 jaa. |
Teksti | |
Genre | apostolien teot |
Alkukieli | koinee-kreikka |
Lyhenne | Ap. t. |
Lukuja | 28 |
Jakeita | 1006 |
Edeltävä: < Joh.Seuraava: Room. > |
|
Apostolien teot (m.kreik. Πράξεις τῶν ἀποστόλων, Prakseis tōn apostolōn; lat. Acta apostolorum) on Uuden testamentin kirja, joka tekee historiallista selvitystä evankeliumien jälkeisistä tapahtumista. Se kertoo, kuinka alkuseurakunta syntyi ja alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella apostolien toiminnan tuloksena. Apostolien tekoja voidaan siis pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana. Kirjan kirjoittajana pidetään evankelista Luukasta, joka kirjoitti myös Evankeliumin Luukkaan mukaan.
Historiallisesti Apostolien teot on hyvin arvokas, koska Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolellakaan ei ole toista vastaavaa teosta. Ilman sitä alkukristillisestä niin kutsutusta apostolisesta ajasta ei voisi saada jälkeenpäin kokonaiskuvaa. Apostolien tekojen ansiosta myös Paavalin kirjeet ovat historiallisesti arvokkaita ja ymmärrettäviä; ilman sitä ne olisivat ainoastaan sirpaleisia ja epätäydellisiä, jopa harhaan johtavia.