Arabien valtakunta الإمبراطورية العربية al-'īmbiraturiat al-arabīa |
|
---|---|
Valtiomuoto |
Oikeaanjohdetut kalifit (622–661)?, Umaijadien kalifaatti (661–750), Abbasidien kalifaatti (750–1258) |
Kalifi |
Omar I (632–634)? Muawija I (661–680) Al-Walid II (743–744) Marwan II (744–750) Harun al-Rašid (786–809) Al-Musta'sim (1242–1258) |
Pääkaupunki |
Medina (622–661)? Damaskos (661–744) Harran (744–750) Bagdad (750–1258) |
Pinta-ala | |
– yhteensä |
8,400,000 km² (661) 11,100,000 (720) km² |
Väkiluku |
21,400,000 (661) 34,000,000 (750) |
Kielet | arabia (virallinen), persia (idässä), kopti, kreikka, berberikielet, aramea, sindhi. |
Valuutta | Dinaari (kultakolikko), Dirhem (hopeakolikko), Fulus (kuparikolikko) |
Edeltäjä(t) |
Bysantin valtakunta Sassanidien valtakunta |
Seuraaja(t) |
Fatimidien kalifaatti Mamelukkien sulttaanikunta Aghlabidien valtakunta |
Arabien valtakunta (622?–1258) on epävirallinen nimi 600-luvulla Lähi-itään syntyneelle arabivaltiolle. Sen ensimmäinen historiallisesti varmistettu hallitsija oli Damaskoksesta käsin hallinnut Muawija (661–680). Vuonna 750 valtaan nousivat sisällissodan avulla koillisesta Persiasta tulleet abbasidit, jotka kumosivat Muawijan perustaman umaijadidynastian ja rakensivat pääkaupungikseen Bagdadin lähelle Persian vanhaa pääkaupunkia. 800-luvulla imperiumin alue alkoi kaventua, kun sen äärialueet hankkiutuivat riippumattomiksi. Eri vaiheita koettuaan se rajoittui lopulta Mesopotamiaan ja Bagdadin ympäristöön. Vuonna 1258 mongolit valtasivat Bagdadin ja tekivät valtakunnasta lopun. Abbasidikalifien aika kuitenkin jatkui Egyptissä, missä mamelukit nostivat heidät nukkehallitsijoiksi.
Abbasidit pitivät kalifaattiaan profeetta Muhammedin Medinaan perustaman yhteisön seuraajavaltiona. Myös useimmat muut Lähi-idän islamilaiset valtiot väittivät itsestään samaa.[1]