Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Aseveliakseli oli nimitys Suomessa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä vaikuttaneelle länsimieliselle poliittiselle koalitiolle, jonka muodostivat lähinnä SDP:tä, Kokoomusta ja Kansanpuoluetta kannattaneet neuvostovastaiset sotaveteraanit. SDP:n oikeistoa ja Kokoomuksen vasemmistoa sekä liberaaleja yhdistävät koalitiot muodostuivat lähinnä Etelä-Suomen suuriin (Helsingin mlk, Tampere), usein muodollisesti vasemmistoenemmistöisiin kuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin vastapainoksi vasemmistososiaalidemokraateille, kansandemokraateille ja Maalaisliitolle eli kansanrintamalle. Aseveliakseli sai toimintaansa merkittävää rahoitusta lännestä. Rahoitus tuli enimmäkseen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta ja vähäisemmässä määrin Ruotsin ja Länsi-Saksan sosialidemokraattisilta puolueilta ja ay-liikkeeltä. Vastaavasti Neuvostoliitto rahoitti Suomen Maalaisliittoa ja Suomen kommunististä puoluetta.
Neuvostoliitto suhtautui aikanaan kriittisesti aseveliakseliin epäillen sen pyrkivän lopettamaan Suomen puolueettomuuden, YYA-sopimuksen sekä vievän Suomen läntiseen sotilasliitto Natoon. Tämän vuoksi aseveliakselille perustuneet hallitusratkaisut eivät osoittautuneet kovin pitkäikäisiksi, koska Suomessa länsi-integraation turvaamisen lisäksi arvostettiin myös YYA-sopimuksen hengessä kasvanutta bilateraalikauppaa Neuvostoliiton kanssa, joka ilman täyttä kaupallista kilpailua tarjosi merkittäviä vientimahdollisuuksia suomalaisille suuryrityksille, jotka käyttivät suomalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä alihankkijoinaan.
Asevelipolitiikan painopiste oli SDP:n sisällä oikeisto- ja vasemmistohakuisten sosialidemokraattien välisessä kilpailussa. Aseveliakselin modernein muoto on sinipuna, jossa sosiaalidemokraattien oikea laita kannattaa nopeaa ja syvällisempää länsi-integraatiota mm. EU- ja Nato-jäsenyyden muodossa sekä kiinteää transatlanttista yhteistyötä. Valtakunnallisella tasolla tämä suuntaus oli 1990-luvulla merkittävin Paavo Lipposen johtamien hallitusten muodossa.