Astrolabi

Astrolabi on antiikin maailmassa ja keskiajalla käytössä ollut laite, joka lähes taskuun mahtuvassa koossa sisälsi kolmiulotteisen maailman projektion kaksiulotteiseksi. Astrolabi jäljitteli taivaankappaleitten liikettä maanpäällisen havainnoitsijan näkökulmasta. Sitä voitiin käyttää kymmeniin tarkoituksiin, joihin kuuluivat vuorokauden ajan määrittäminen, taivaankappaleitten nousun ja laskun määrittäminen, ilmansuuntien määrittely ja horoskooppien teko. Astrolabi tarkoittaa "tähtien etsijää".^[1] Nimi tulee latinan sanasta astrolabium, joka edelleen tulee Bysantin kreikan sanasta astrolábion. Sen taustalla on kreikankielen sana αστήρ "astèr" ("tähti") ja λαμβάνω "lambàno" ("ottaa", "siepata"). Laitteen mittaustarkkuutta rajoitti sen pieni koko.

Planisfäärisestä astrolabista kehitettiin navigointia varten yksinkertaisempi meriastrolabi. Laitteen sukulainen oli kulmamittaukseen perustuva antiikin ajan kvadrantti, josta myöhemmin kehitettiin oktantti. Kehitys johti matemaattis-teknisesti kehittyneempään sekstanttiin, joka oli elintärkeä navigointiväline nykyaikaisen satelliittipaikannusjärjestelmän käyttöönottoon asti. Astrolabi oli myös esikuvana ensimmäisiä mekaanisia kelloja valmistettaessa.

Astrolabiin liittyvät mielikuvat yhdistävät sen islamilaiseen kulttuuriin, keskiajan oppineisiin sekä muinaisiin tähtitieteilijöihin ja astrologeihin. Monikäyttöisenä instrumenttina ja varhaisena "tietokoneena" astrolabi oli todiste korkeasta käsityön, tähtitieteen ja matematiikan tasosta. Astrolabi toimii edelleen koristeena, opetuksen ja opiskelun välineenä sekä ajanvietteenä.^[2]

1. ↑ D. Luis Hidalgo Velayos, 2010
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt