Ataraksia (m.kreik. ἀταραξία) oli antiikin kreikkalaisen filosofian ja erityisesti hellenistisen filosofian termi, joka tarkoitti mielenrauhaa. Stoalaisille ataraksia oli synonyymi ainoalle todelliselle onnellisuudelle, jonka ihminen saattoi saavuttaa. Se kuvasi tasapainoista, muusta maailmasta erillistä mielentilaa, joka osoitti etääntymistä materiaalisesta maailmasta ja nautti kaikista filosofian hedelmistä. Pyrrhon ja Epikuros käyttivät termiä ataraksia kuvaaman vapautta huolista tai liiallisista haluista. Epikurokselle se oli keskeinen osa hēdonēa eli nautintoa.