August Hermann Francke

Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Tunnustuskirjat Apostolinen uskontunnustus Nikean uskontunnustus Athanasioksen uskontunnustus Augsburgin tunnustus Puolustus Vähä katekismus Iso katekismus Schmalkaldenin opinkohdat Paavin valta ja johtoasema Yksimielisyyden ohje
Teologia Lutherin teologia Laki ja evankeliumi Sola gratia Sola scriptura Kahden regimentin oppi Loci theologici Ristin teologia Katolisuus Pyhitys Yleinen pappeus
Suuntaukset Aitoluterilaiset Luterilainen puhdasoppisuus Pietismi Haugelaisuus Lestadiolaisuus Herännäisyys Uusluterilaisuus Korkeakirkollisuus Tunnustuksellinen luterilaisuus Liberaaliteologia Tunnustuskirkko Barmenin teologinen julistus
Sakramentit ja jumalanpalvelus Kaste Kheirotonia Konfirmaatio Jumalanpalvelus Ehtoollinen Rippi Sairaiden voitelu Virsi
Organisaatio Confessional Evangelical Lutheran Conference Kansainvälinen luterilainen neuvosto Luterilainen maailmanliitto Porvoon kirkkoyhteisö Luterilaiset kirkot Amerikan evankelisluterilainen kirkko Islanti Missouri-synodi Norja Ruotsi Saksa Suomi Tanska Viro Luettelo Suomen luterilaisista seurakunnista Ev. Lut. Herätysliikkeet EFS
Historia Uskonpuhdistus Ruotsissa Protestantismi Augsburgin uskonrauha Cuius regio, eius religio
Henkilöt Luther von Bora Melanchthon Agricola Bonhoeffer Bugenhagen Bultmann Chemnitz Egede Flacius Francke Grundtvig Kierkegaard Laestadius Löhe Otto Pannenberg Olaus Petri Laurentius Petri Quenstedt Rautanen Sasse Schleiermacher Spener Tausen Tillich Trubar Tyndale Walther Wyneken
n k m

August Hermann Francke (22. maaliskuuta (J: 12. maaliskuuta) 1663 Lyypekki – 8. kesäkuuta 1727 Halle) oli saksalainen pietistinen teologi ja pedagogi. Francke kehitti yhteyksiä Konstantinopolin ja Aleksandrian patriarkkoihin ja yritti solmia siteitä Moskovan patriarkkaan, Venäjän kirkon johtajaan.^[1]

Hän perusti Halleen vuonna 1695 suuret Francke-laitokset. Niihin kuuluu erilaisia oppilaitoksia, opettajaseminaari, kirjapaino, orpokoti sekä kouluja. Opiskelu Hallen kouluissa oli melko vapaamuotoista, sillä opiskelijat saivat itse määrätä opiskelujensa kulun, ja siellä tehtiin paljon retkiä ympäristöön. Kuri oli kuitenkin ankara, sillä kaikki tapahtui pietismin periaatteita noudattaen.

1. ↑ Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 232. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6