Baal, myös Adoni (hepr. בעל; ”herra", "hallitsija”), Baal-Peor, Baal-Sebub (omistaja, aviomies) tai Ras Šamra oli länsiseemiläisten kansojen (muun muassa kanaanilaisten ja foinikialaisten) palvoma korkein jumala, jumalten kuningas sekä kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala. Myöhemmin itäseemiläiset käyttivät nimeä Beel (Asbel), jota nimitystä alun perin käytettiin Enlil-jumalasta, ja babylonialaiset taas käyttivät Beel-nimeä Mardukista. Foinikialais-kreikkalaisen Adoni-jumalan tunnetumpi nimi oli Baal.[1] Ugaritista löytyneen savitaulusarjan mukaan Baal oli Ašeran ja viljan jumala Dagonin poika, josta tuli pääjumala sankaritekojensa vuoksi. Toisen lähteen mukaan Baalin isä oli luojajumala Ēl ja puoliso rakkauden ja sodan jumalatar Anat.[1]
Baal-termi perustuu seemiläiseen sielunkäsitteeseen, että sielu on kokonaisuus, joka kannattaa kaikkea siihen kuuluvaa. Miehen kokonaisuuteen kuuluu koko hänen huonekuntansa ja omaisuutensa. Kun häntä kutsutaan baaliksi, tarkoitetaan hänen olevan tämän kokonaisuuden johtava tahto. Kaikki maailmassa olevat eläimet, kasvit ja muut ovat sieluja, jolloin jokainen laji muodostaa oman kokonaisuuden, jossa yksittäisillä olioilla on omat juurensa. Elämä, joka niiden takana vallitsee, on niiden sielu, jota kutsutaan baaliksi. Maailma sisältää siis äärettömästi erilaisia baaleja ja ihminen pääsee niiden yhteyteen kultin välityksellä ja saa ravintonsa niiden voimasta. Ihmisen ja baalin suhde on käsitetty kaksisuuntaiseksi: Kun ihminen vaalii baaleja, hän saa korvaukseksi niiden antaman siunauksen.[2]