Berliinin taistelu | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||||
Brandenburgin portti raunioiden keskellä, Berliini kesäkuussa 1945.
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Adolf Hitler |
Georgi Žukov | ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
2 000 000 miestä tarkistettava (250 000 sotilasta sekä Volkssturm ja Hitlerjugend), |
2 500 000 miestä (200 000 puolalaista)[1], | ||||||||
Tappiot | |||||||||
92 000 kuollutta, |
81 000 kuollutta tai kadonnutta (sisältää 2 800 puolalaista), | ||||||||
Taistelu Berliinistä (usein myös muodossa Berliinin sortuminen) oli toisen maailmansodan viimeisiä taisteluita Euroopassa. Neuvostoliiton puna-armeija ja sen mukana taistelleet puolalaiset joukot hyökkäsivät Saksan pääkaupunkiin Berliiniin idästä ja etelästä. Saksalaiset olivat sekä määrältään että aseistukseltaan alivoimaisia – kaupunkia puolustavat olivat pääasiassa lapsisotilaita Hitler-Jugendista sekä erittäin huonosti aseistettuja puolisotilaallisten kodinturvajoukkojen Volkssturmin jäseniä.[2]
Taistelujen päättyessä toukokuussa 1945 Berliini oli valloitettu. Adolf Hitler ja useat muut Saksan johtohenkilöt olivat tehneet joko itsemurhan tai vangittu. Viisi päivää myöhemmin Saksa antautui ehdoitta liittoutuneille.