Bertel Hintze

Bertel Olof Hintze (14. toukokuuta 1901 Helsinki – 3. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka toimi Helsingin Taidehallin intendenttinä vuosina 1928–1968.^[1]

Hintze väitteli vuonna 1926 Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi tutkielmalla, joka käsitteli R. W. Ekmania. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1965. Hintze tutki varsinkin 1800-luvun suomalaista maalaustaidetta.^[2] Hän oli myös yksi Nykytaide ry:n perustajista vuonna 1939, ja hän toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1954 saakka.

Hintzen merkittävimpiin teoksiin kuuluu kolmiosainen elämäkerta Albert Edelfeltistä (1942–1944). Hintze haastatteli teosta varten Edelfeltin ystäviä ja aikalaisia, kuten Ville Vallgrenia. Elämäkerrassa käsitellään Edelfeltin uraa, avioliittoa ja taloudellista tilannetta.^[3]

1. ↑ Kruskopf, Erik: ”Hintze, Bertel (1901–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 832–834. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.1.2017.
2. ↑ Facta 2001, osa 6, p. 73. WSOY 1981.
3. ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4 Teoksen verkkoversio.