Buprenorfiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(2S)-2-[(-)-(5R,6R,7R,14S)- 9-alfa-syklopropyylimetyyli-4,5-epoksi- 6,14-etanomorfinaani-7-yyli]-3-hydroksi- 6-metoksi-3,3-dimetyylibutaani-2-oli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N02 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C29H41NO4 |
Moolimassa | 467,64 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 54 % (intrarektaalinen) 50–60 % (sublinguaalinen, etanoli-liuoksesta) 48 % (intranasaalinen) ~30–35 % (sublinguaalinen, tabletti) |
Proteiinisitoutuminen | 96 % |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 37 tuntia |
Ekskreetio | sappi ja renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C (US) |
Reseptiluokitus |
Schedule III (USA) |
Antotapa | sublinguaalinen, transdermaalinen, intravenoosinen, bukkaalinen |
Buprenorfiini (kauppanimikkeitä Suomessa esimerkiksi Temgesic, Subutex, Suboxone, Norspan, Bunalict ja Buvidal[1][2][3]) on teollisuusyritys Reckitt Benckiserin vuonna 1969 kehittämä, tebaiinista puolisynteettisesti valmistettava opioidi,[4] jota käytetään kipulääkkeenä leikkausten jälkeen ja sydäninfarktin tai syövän kipujen lievityksessä,[5] sekä opioidiriippuvaisten henkilöiden korvaus- ja vieroitushoidossa.[6]
<ref>
-elementti; viitettä spcnam
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä tk
ei löytynyt