Bysantin taide

Bysantin taide on Bysantin valtakunnassa vallinnut taidetyyli, joka syntyi hellenismin pohjalta Itä-Rooman keisarikunnassa. Nimensä Bysantin kulttuuri on saanut kreikkalaiskaupungin Byzantionin mukaan, jonka nimi vuonna 330 muutettiin Konstantinopoliksi. Ajallisesti Bysantin taide määritellään käsittäneen ajanjakson noin 330–1453^[1] ja se oli pääasiassa kirkkotaidetta, jonka tärkeimmät ilmenemismuodot olivat mosaiikit ja maalaukset, ikonit, puu- ja luureliefit ja pyhät jalometalliesineet^[2].

Bysanttilaisella taiteella on ollut keskeinen asema koko kristityssä maailmassa. Tästä syystä mukaan on luettava myös valtakunnan ulkopuolella syntynyt taide eli Italiassa, Venäjällä, Georgiassa ja Baltian maissa luodut teokset sekä taide, jota tehtiin eräillä keisarikunnan alueiden muukalaisherruuden alaisissa osissa kuten Vähässä-Aasiassa, Palestiinassa, Kyproksella, Kreetalla sekä Aigeian- ja Joonianmeren saarilla.^[3]

Keisari Konstantinus laillisti kristinuskon vuonna 313.^[4] Kristittyjen vainojen jälkeen patsaita ei haluttu uusiin kirkkorakennuksiin sijoittaa, sillä pelättiin kansan alkavan palvoa niitä pakanatemppelien jumalankuvien tapaan. Maalaukset kuitenkin hyväksyttiin, varsinkin kun paavi Gregorius Suuri (540–604) oli sitä mieltä, että niiden kautta tavallinen lukutaidoton kansanosa sai tietoa Raamatusta. Tämä ajattelu omaksuttiin Rooman valtakunnan läntisessä, niin sanotussa latinalaisessa osassa.^[5]

Noin tuhat vuotta Konstantinopoli oli Välimeren alueen ja Idän ja Länsi-Euroopan välisen kaupan ja kulttuurin keskus.

1. ↑ Taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, 2006. (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Kämäräinen s. 740
3. ↑ André Held ja D. W. Bloemena, s. 6
4. ↑ Frassetto, Michael: Encyclopedia of Barbarian Europe: Society in Transformation. ABC-CLIO, 2003. ISBN 9781576072639 (englanniksi)
5. ↑ E.H. Gombrich: Maailman taiteen historia s. 91–98, WSOY 1955