Chain Home oli Ison-Britannian pääsaaren rannikot sekä Orkney- ja Shetlandsaaret kattanut toisen maailmansodan aikainen tutkaverkko. Se oli maailman ensimmäinen ilmavalvonta- ja taistelunjohtotutkajärjestelmä. Se koostui teknisesti kolmenlaisista järjestelmistä, joissa kaikissa oli paljon tutka-asemia. Ensivaiheessa juuri sodan alkaessa käytössä oli 20 asemaa, mutta sodan aikana lukumäärä kasvoi asteittain yli sataan.[1][2][3]
Chain Home, CH, sai alkunsa marraskuussa 1934, kun Britannian ilmapuolustuksen tieteellisen kehittämisen komitea, josta käytettiin myös nimeä Tizardin komitea puheenjohtajansa everstiluutnantti Henry Tizardin mukaan, tuli siihen tulokseen, että Robert Watson-Wattin suunnitelma tutkajärjestelmän rakentamisesta on pantava täytäntöön. Britanniassa käytettiin siihen aikaan tutkasta nimeä RDF (Radio Direction Finding, tai Range and Direction Finding). Helmikuussa 1935 järjestettyjen teknillisten näyttöjen jälkeen suunnitelman toteuttamiseen myönnettiin valtuudet ja joulukuussa 1935 myönnettiin myös rahoitus.[4]
Ilmailuministeriön ohjeessa kehotettiin myös valitsemaan antennimastojen paikat niin, ”että ne eivät liiaksi rajoita hanhenmetsästystä”[4].
Rakennustyöt alkoivat kesällä 1937 ja Britannian kuninkaalliset ilmavoimat vastaanotti valmiin järjestelmän tammikuussa 1938. Järjestelmä oli käytössä koko sodan ajan ja pitkälle 1950-luvulle. Joitakin osia CH:sta on yhä olemassa museoituna.[4]