DAB (< engl. Digital Audio Broadcasting[2], suom. digitaalinen ääniyleisradio[3]) on teknologia radiolähetysten välittämiseen digitaalisessa muodossa. Teknologian kehittäminen aloitettiin 1980-luvun lopussa. Alkuperäinen tavoite oli korvata analogiset FM-yleisradiolähetykset digitaalitekniikalla. DAB ei ole kuitenkaan saavuttanut riittävää suosiota lähetysmuodon muuttamiseksi. Syy DAB:n heikkoon menestykseen on ollut se, että kuulijat eivät ole kokeneet DAB-lähetyksistä saatavan riittävää lisähyötyä FM-lähetyksiin verrattuna. FM-lähetysten äänenlaatu on koettu riittäväksi ja FM-vastaanottimet ovat DAB-vastaanottimia halvempia.
DAB perustuu MPEG-1 Audio Layer II (MP2) -koodekkiin ja OFDM-modulaatioon. DAB-lähetysten bittivirraksi suunniteltiin 192 kbit/s, mutta suurin osa asemista (Britanniassa) lähettää vain 128 kbit/s nopeudella, mikä heikentää merkittävästi laatua.[4]
Vuonna 2006 standardia kehittävä WorldDAB Forum julkaisi DAB+ -tekniikan, joka otti käyttöön HE-AAC (MPEG 4) -koodekin ja Reed–Solomon-virheenkorjauksen. Tekniikka ei ole yhteensopiva vanhempien vastaanottimien kanssa.
<ref>
-elementti; viitettä LVM31
ei löytynyt