DSA (engl. Digital Signature Algorithm) on sähköiseen allekirjoitukseen tarkoitettu algoritmi. NIST ehdotti DSA:ta sähköisen allekirjoituksen standardiksi (engl. Digital Signature Standard, DSS) vuonna 1991.[1] DSA määritellään standardissa, jonka NIST esitti vuonna 1994 dokumentissa FIPS 186.[2] Standardia on päivitetty vuonna 1998 (FIPS 186-1)[3], vuonna 2000 (FIPS 186-2)[4], vuonna 2009 (FIPS 186-3)[5], vuonna 2013 (FIPS 186-4)[6] ja 2023 (FIPS 186-5).[7] Vuonna 1993 Dave Banisar ilmoitti Freedom of Information Act (FOIA) -kanteen myötä, että NIST ei ollut kehittänyt sähköisen allekirjoituksen standardia vaan sen oli tehnyt NSA.[8]
Sähköisen allekirjoituksen tarkoitus on, että vastaanottaja voi julkisen avaimen perusteella varmistaa lähettäjän henkilöllisyyden ja tiedon muuttumattomuuden. Myös kolmas osapuoli voi tarkistaa allekirjoituksen ja siihen liittyvän tiedon autenttisuuden.[1]
NIST on kieltänyt digitaalisien allekirjoituksien luomisen DSA:lla vuonna 2019 ja sen sijaan on käytettävä ECDSA- ja EdDSA-menetelmiä.[9] ECDSA on määritelty standardissa FIPS 186-5. EdDSA on määritelty standardissa RFC 8032 ja hyväksytty standardissa FIPS 186-5. DSA ei ole enää mukana standardin versiossa FIPS 186-5.[10]