Dandy

Dandy, suomeksi keikari, on mieshenkilö, joka huolehtii erityisesti ulkoisista ja fyysisistä ominaisuuksistaan sekä pyrkii hienostuneeseen kielenkäyttöön ja vapaa-ajan sivistyneisiin harrastuksiin. Jotkut dandyt, eritoten Isossa-Britanniassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, tavoittelivat kovasti aristokraattista olemusta, jopa kaikkein tavallisimman kansan parista tulleet. Tämän vuoksi dandyismi on usein yhdistetty jonkinlaiseen snobismiin.

Dandyismin synty voidaan liittää vallankumoukselliseen 1790-lukuun sekä Pariisissa että Lontoossa. Heini Wellingin mukaan se toimi usein aristokratian keinona erottautua alemmista luokista porvariston nousun leimaamalla vuosisadalla.^[1] Toisaalta dandy on nähty myös alemmasta yhteiskuntaluokasta tulleena keikarina.^[2]

Tunnettuja dandyjä olivat muun muassa Benjamin Disraeli, Charles Baudelaire, James McNeill Whistler, Beau Brummell, Oscar Wilde ja Robert de Montesquiou.

1. ↑ Welling, Heini: Turhamainen mies – narri vai sankari? Tampere: Nukke- ja pukumuseo, 1999. ISBN 951-96975-3-5
2. ↑ Kimmo, Päivi: Your eyes, illuminated like shop windows – Nan Goldin ja Charles Baudelaire shokin ja prostituution kokemusta kuvaamssa 13.4.2008. Mustekala.info. Arkistoitu 24.7.2008. Viitattu 27.10.2008.