Daniel Juslenius | |
---|---|
Suomalaisuuden puolestapuhuja ja sanakirjantekijä Daniel Juslenius. |
|
Porvoon piispa | |
1734–1743
|
|
Edeltäjä | Johannes Gezelius nuorin |
Seuraaja | Johan Nylander |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Daniel Juslenius |
Syntynyt | 10. kesäkuuta 1676 Mietoinen |
Kuollut | 17. heinäkuuta 1752 (76 vuotta) Brunnsbo |
Kansalaisuus | ruotsalainen |
Ammatti | piispa, pyhien kielten professori |
Vanhemmat |
Daniel Henrikinpoika Juslenius Barbara Göös |
Puoliso |
Hedvig Lundberg ( 1707) Catharina Schultz ( 1730) |
Muut tiedot | |
Uskonto | kristinusko |
Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 1676 Mietoinen, Suomi – 17. heinäkuuta 1752 Brunsbo, Skara, Ruotsi) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielen (1712–) sekä teologian professori (1727–).
Jusleniusta on pidetty fennofiilinä ja innokkaana suomalaisuuden puolestapuhujana. Hän esitti teoksissaan suorastaan liioittelevia kuvauksia Suomen kansan menneisyydestä. Hän kirjoitti muiden muassa teoksen Aboa Vetus et Nova (Vanha ja uusi Turku, 1700), jossa hän esitti antiikin Rooman ja Kreikan sivistyksen olevan peräisin Suomesta. Juslenius piti suomalaisia myös yhtenä Israelin kadonneista heimoista[1].
Toinen Jusleniuksen teoksista oli Vindiciae Fennorum (Suomalaisten puolustus, 1703). Molemmat teokset edustavat kotiseutukuvauksia, joiden kirjoittaminen tuli 1600-luvun puolivälistä lähtien muodikkaaksi. Kuvausten tarkoituksena oli inventoida suurvalta-ajan Ruotsin omistuksia.