Ediili

Rooman valtakunta
Osa historian artikkelisarjaa Rooman valtakunnan hallinto
Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta 510 eaa. – 27 eaa. Rooman keisarikunta 27 eaa. – 476 jaa.
Länsi-Rooma 330–476	Itä-Rooma 330–1453 Trebizond 1204–1461 Theodoro 1204–1475
Virkamiehet
Konsuli Preettori Prokonsuli Propreettori	Ediili Kvestori Tribuuni Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli	Kuningas Triumviraatti Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri	Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset	Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium

Ediili (lat. aedilis) oli virkamies Rooman valtakunnassa. Ediilien tehtävänä oli huolehtia julkisista rakennuksista, järjestää yleisiä uskonnollisia juhlia ja huolehtia vedenjakelusta.

Vuodesta 493 eaa. alkaen plebeijit valitsivat plebeijien kokouksessa keskuudestaan kansanediilejä. Vuodesta 367 eaa. alkoivat patriisit valita kuruulisia ediilejä. Ediilien valta heikkeni keisariajalla, kun keisari Augustus perusti uuden viran nimeltä curatores aedium sacrarum et operum locorumque publicorum^[1] (pyhien rakennusten, julkisten töiden ja julkisten tilojen hoitaja), jonka työtehtävät menivät päällekkäin ediilien kanssa.

Ediilin virka ei suoranaisesti kuulunut roomalaiseen virkauraan, Cursus honorumiin, mutta koska ediilit järjestivät yleisiä juhlia oli heidän helppo päästä kansan suosioon, josta saattoi olla apua myöhemmin. Ediiliksi haluavan täytyi kuitenkin olla yli 36-vuotias ja olla palvellut kvestorina.

Ediilien tehtäviin kuului myös laajan roomalaisen torikaupan valvominen. Ediilien työnkuvaan kuului muun muassa torikauppiaiden sekä ostajien kansalaisuuden tai liittolaisuuden (ius commercii) tarkastaminen. Ediilit sekä heidän alaisensa tarkastivat myös myytävien tuotteiden sallittavia ominaisuuksia kuten painoja ja mittoja.^[2]

1. ↑ Marja-Leena Hänninen: Uskonnot antiikin Roomassa, s. 170. Helsinki: Teos, 2012.
2. ↑ Philip Matyszak, Keisarien Rooma, Viidellä denaarilla päivässä, Helsinki: Otava 2008