Episkopaalisuus

Episkopaalisuus on seurakunnallinen järjestäytymismuoto, jossa ylin valta kuuluu korkea-arvoisimmalle piispalle, joka delegoi sitä sitten muille piispoille ja papistolle. Sana tulee kreikan kielen piispaa ja paimenta tarkoittavasta sanasta episkopos.^[1]

Yhdysvalloissa kirkkokunnat jaoteltiin tyypillisesti 1800-luvulla ja osin edelleen kongregationaalisiin, presbyteriaanisiin ja episkopaalisiin. Siinä missä kongregationaaliset seurakunnat ovat itsenäisiä ja tyypillisesti pastorijohtoisia, presbyteriaaniset seurakunnat ovat vanhimmisto-/synodijohtoisia ja episkopaaliset seurakunnat siis piispa-/hiippakuntajohtoisia.

1. ↑ Joan Standridge Gray, Joyce C. Tucker: Presbyterian polity for church officers, s. 3. Westminster John Knox Press, 1999. ISBN 9780664500184 Google Books.