Erwin Rommel | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Muut nimet |
Erämaan kettu (saks. Wüstenfuchs) |
Syntynyt | 15. marraskuuta 1891 Heidenheim, Saksan keisarikunta |
Kuollut | 14. lokakuuta 1944 (52 vuotta) Ulm, natsi-Saksa |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Saksa Saksa |
Palvelusvuodet | 1910–1944 |
Komentajuudet |
7. panssaridivisioona 1940 Deutsches Afrikakorps 1941–1943 Armeijaryhmä E 1943 Armeijaryhmä B 1943–1944 |
Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
Sotilasarvo | sotamarsalkka |
Kunniamerkit |
rautaristi tammenlehvillä, miekoilla ja briljanteilla Pour le Mérite |
Nimikirjoitus |
|
Erwin Johannes Eugen Rommel (15. marraskuuta 1891 Heidenheim – 14. lokakuuta 1944 Ulm) oli saksalainen kansallissosialistisen hallinnon sotamarsalkka ja yksi arvostetuimmista toisessa maailmansodassa taistelleista sodanjohtajista.
Rommel tuli tunnetuksi etenkin Saksan Pohjois-Afrikassa taistelleen armeijan Deutsches Afrikakorps’n komentajana. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Erämaan kettu” (Wüstenfuchs, kuuntele ääntämys (ohje), myös suom. Aavikkokettu). Tätä ennen hän tuli tunnetuksi johdettuaan 7. panssaridivisioonaa taistelussa Ranskasta, missä yksikkö liikkui niin nopeasti että sekä vihollinen että ylikomento olivat epävarmoja sen sijainnista, minkä antoi yksikölle lempinimen Aavedivisioona.[1]
Pohjois-Afrikan retken jälkeen Rommel siirrettiin Ranskaan huolehtimaan sen puolustuksesta liittoutuneiden todennäköisen maihinnousuoperaation varalta. Rommel pakotettiin tekemään itsemurha, koska hänen epäiltiin sekaantuneen Adolf Hitleriä vastaan suunnattuun pommiattentaattiin. Epäilyä ei kuitenkaan ole koskaan pystytty todistamaan perustelluksi.[2]
Erwin Rommel muistetaan loistavana sotataktikkona ja johtajana, mutta myös hänen vastustajiaan kohtaan osoittamastaan ritarillisuudesta ja kunnioituksesta. Hän oli yksi niistä komentajista, jotka kieltäytyivät noudattamasta Hitlerin kommando-käskyä, jossa määrättiin kaikki kiinni jääneet kommandot teloitettaviksi.[3] Rommel hämäsi usein vihollistaan, teki nopeita yllätyshyökkäyksiä ja eteni joskus niinkin nopeasti, että hänen esimiehillään oli vaikeuksia seurata hänen etenemistään kartalla. Hänen onnistui usein hämätä suurikin vihollisjoukko antautumaan, vaikka sillä olisi vielä ollut mahdollisuuksia jatkaa taistelua.
Rommelilla ei ollut kiinnostusta politiikkaan, eikä hän koskaan kuulunut kansallissosialistiseen puolueeseen, johon hän suhtautui varauksellisesti. Rommel piti aluksi Hitleriä vahvana johtajana, joka voisi nostaa silloisen Saksan sekasorrosta uuteen loistoon. Natseja hän piti huijareina ja pyrkyreinä, joita kerääntyi Hitlerin ympärille. ”Tuntuvat olevan huijareita koko joukko”, oli Rommel sanonut vaimolleen ennen Hitlerin tuloa valtakunnankansleriksi.[4]