Estonian uppoaminen

M/S Estonian uppoaminen
M/S Estonian pienoismalli.
Päivämäärä	28. syyskuuta 1994
Kellonaika	1.05–1.50 (UTC+2)
Tapahtumapaikka	Itämeri
Syy	keulavisiirin irti repeytyminen, jolloin vesi pääsi autokannelle kaataen laivan
Kuolleita	852
Infobox OK

Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen tapahtui keskiviikkona 28. syyskuuta 1994 kello 1.50 (UTC+2)^[1] sen ollessa matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian aikataulunmukainen saapumisaika Tukholmaan oli kello 9.30, mutta noin kello 1.15 Utön saaren eteläpuolella aluksen keulavisiiri repeytyi irti aaltojen voimasta, ja vettä alkoi tulvia autokannelle.^[2] Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Kallistuma sai aikaan myös sen, että vettä alkoi tulvia sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3, 4 ja 5. Tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa, vaan uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä. Hylyn sijaintipaikka on kansainvälisellä merialueella, Suomen talousvyöhykkeellä,^[3] koordinaateissa 59°23′0″N, 21°41′0″E^[4] noin 22 meripeninkulmaa (eli 40 kilometriä) Utöstä eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä.^[4]

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 sai surmansa.^[5] Kaikkiaan 137 laivalla ollutta^[5] eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla.^[6] Heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalassa.^[7] Kuolleiden joukossa oli 17 maan kansalaisia. Suurin osa uhreista oli Ruotsin ja Viron kansalaisia. Ruotsin kansalaisia kuoli 501, Viron 285, Latvian 17, Venäjän 11, Suomen 10 ja Saksan 10.^[5] Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös 15 ruotsinsuomalaista.^[8] Laivalla oli matkustajia myös muun muassa Liettuasta, Alankomaista, Tanskasta ja Norjasta. Miehistö oli pääosin virolaista, mutta joukossa oli myös ruotsalaisia, venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia.^[9] Tunnettuja Estonian onnettomuudessa surmansa saaneita olivat virolainen muusikko Urmas Alender, ruotsalainen poliitikko ja entinen valtiopäivämies Lennart Pettersson sekä laivalla risteilyisäntänä ja esiintyjänä työskennellyt ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Pierre Isacsson.^[10][11][12]

Suhteessa laivan matkustajamäärään Estonian onnettomuudessa menetti henkensä useampi ihminen kuin Titanicin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian kuolinprosentti oli 86 ja Titanicin 68.^[5][13] Kaikista Estonialta pelastuneista 111 oli miehiä, vain 26 naista pelastui.^[14] Miehistä selviytyi siis 22 prosenttia, naisista ainoastaan viisi prosenttia.^[7] Nuorin Estonialta pelastunut oli 12-vuotias norjalainen poika.^[9]

Keulaporttien sulkemiseen oli ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota, kun 6. maaliskuuta 1987 brittiläisen Townsend Thoresen -varustamon autolautta M/S Herald of Free Enterprise kaatui haukattuaan vettä keulansa kautta autokannelle Zeebruggen satamassa. Aluksen keulaportti oli jäänyt sulkematta satamasta lähdettäessä. Estonian onnettomuudessa vaikuttavana tekijänä ei kuitenkaan ollut auki jäänyt keulaportti. Estonian onnettomuus vaikutti Yhdistyneiden kansakuntien Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n määrittämään SOLAS-sopimukseen (Safety of Life at Sea). Uudessa konventiossa asetettiin lastilauttojen vuotovakavuudelle, keulaporttien ja avattavien ramppien lukituksille sekä lukitusten valvonnalle aiempaa tiukemmat vaatimukset. ^lähde?

Suomessa onnettomuuden pelastustöitä johti Saaristomeren merivartioston komentaja, kommodori Raimo Tiilikainen, ja onnettomuustutkintaa oikeusministeriön suuronnettomuustutkinnan suunnittelukunnan puheenjohtaja, varatuomari Kari Lehtola. Tiilikainen toimi sittemmin vuosina 1995–1999 Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana. Lehtola työskenteli vuosina 1996–2001 Onnettomuustutkintakeskuksen johtajana, vuosina 1996–1999 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana ja vuosina 2001–2008 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Ruotsissa turmalle antoivat kasvot Estonialta pelastuneet, turmahetkellä 20-vuotias Sara Hedrenius ja 29-vuotias Kent Härstedt. Härstedtistä tuli onnettomuuden jälkeen valtakunnallinen poliitikko ja Ruotsin valtiopäivien jäsen; Hedrenius (nykyisin Hedrenius-Andreasson) työskentelee Migrationsverketissä eli Ruotsin maahanmuuttovirastossa.^[15]

Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-varustamon Tallinna–Tukholma-reitillä M/S Mare Balticum, jonka oli alun perin tarkoitus tulla reitille Estonian pariksi^[16] nimellä Vironia. Nimien samankaltaisuuden vuoksi Estline päätti kuitenkin antaa alukselle toisen nimen.

Syyskuussa 2020 Viro kertoi käynnistävänsä uuden onnettomuustutkinnan Estonia-aluksen kyljessä olevan noin nelimetrisen reiän vuoksi.^[17]

1. ↑ Loppuraportti 2000, s. 176.
2. ↑ Loppuraportti 2000, s. 175.
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :2 ei löytynyt
4. ↑ ^{a b} Loppuraportti 2000, s. 22.
5. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Soomer et al., 2001 ei löytynyt
6. ↑ Loppuraportti 2000, s. 117.
7. ↑ ^{a b} Wallius, Anniina: ”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä” – autolautta Estonian turmassa kuoli 852 ihmistä Yle Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 23.1.2023.
8. ↑ Koistinen, Satu & Saraste, Petri: Miksi Estonian hylyn rungossa on valtava reikä? Tänään ilmestyvä raportti antaa siihen vastauksen MTV Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 16.2.2024.
9. ↑ ^{a b} Mäkinen, Rami & Autio, Sari & Majamaa, Maiju: Estonian uppoamisesta 20 vuotta: 137 pelastui – lue kaikkien tarinat Ilta-Sanomat. 28.9.2014. Viitattu 6.11.2017.
10. ↑ Faye Lawson: Estonian turmasta tulee syksyllä 25 vuotta – omaiset hakevat yhä vastauksia oikeudesta: ”Laivan ei olisi pitänyt lähteä satamasta lainkaan” Ilta-Sanomat. 12.4.2019. Viitattu 16.2.2024.
11. ↑ Karlsson, Ulrika: 26 år sedan Estonia sjönk – 852 personer omkom Göteborgs-Posten. 28.9.2020. Viitattu 16.2.2024. (ruotsiksi)
12. ↑ Karjalainen, Tero: Estonia vei euroviisumuusikon - HS: Auttoi tyttöä ja jäi seisomaan kannelle valkoisessa smokissaan Ilta-Sanomat. 28.9.2014. Viitattu 16.2.2024.
13. ↑ Summary of passengers and survivors Titanic Inquiry Project. Viitattu 4.8.2014. (englanniksi)
14. ↑ Lähedased mälestasid parvlaeval Estonia hukkunuid Eesti Päevaleht. Viitattu 16.2.2024. (viroksi)
15. ↑ Thunberg, Karin: Tio år efter Estonia Svenska Dagbladet. 26.9.2004 (päivitetty 2.11.2007). Tukholma. Viitattu 8.4.2011. (ruotsiksi)
16. ↑ Loppuraportti 2000, s. 146.
17. ↑ Viro haluaa uuden Estonia-tutkinnan, syynä ennen­näkemätön löytö – katso näytevideot dokumentista Ilta-Sanomat. 28.9.2020. Sanoma Media Finland. Viitattu 5.10.2020.