Europa (raketti)

Europa oli European Launcher Development Organisationin (ELDO) kantorakettiprojekti, joka alkoi 1960-luvun alussa ja päättyi epäonnistumiseen 1970-luvun alkupuolella.

Iso-Britannia kehitti 1950-luvulla oman keskimatkan ydinohjuksensa Blue Streakin. Ohjuksen suunnittelussa britit saivat käyttöönsä yhdysvaltalaisen Atlas-ohjuksen tietotaitoa. 1960-luvun alussa Blue Streak oli asejärjestelmänä auttamattoman vanhentunut: se piti tankata ennen laukaisua ja tämä olisi johtanut nk. vastaiskuun ennen vastapuolen ohjusten lähettämistä.

Iso-Britannia ehdotti oman ohjusteollisuutensa työllisyyden tukemiseksi eurooppalaisen kantoraketin rakentamista. Ranska, Saksa ja Italia hyväksyivät idean. Tämä synnytti European Launcher Development Organisationin eli ELDOn vuonna 1964.

ELDO alkoi kehittää Europa-nimistä kantorakettia, joka oli kolmivaiheinen. Ensimmäisestä rakettivaiheesta vastasi Iso-Britannia, se oli Blue Streak. Toinen rakettivaihe, joka oli nimeltään Coralie, perustui ranskalaisen Diamant-kantoraketin rakettimoottoriin. Kolmannen vaiheen kehitti Pohjois-Saksassa ERNO-yhtiö. Italia lupautui valmistamaan raketin nokkakartion ja koesatelliitin.

Europa-raketin koelaukaisuja tehtiin ensin Woomerassa Australiassa. Koelaukaisut epäonnistuivat. Vain Blue Streak -rakettivaihe toimi joka laukaisuyrityksessä moitteettomasti. Ensimmäinen laukaisu oli elokuussa 1967. Viimeinen laukaisu tehtiin Kourousta Etelä-Amerikasta.

Europan seuraajaksi kaavailtiin ELDOn piirissä L3S-rakettia. ELDO oli kuitenkin tuolloin luhistumassa ja toisaalta yhdistymässä ESROn kanssa Euroopan avaruusjärjestöksi. Ranskan CNES kehitti LS3-raketin hyvin pitkälle omin neuvoin ennen kuin toi sen Ariane 1-nimisenä ESA:n ohjelmaksi.