Force majeure

Force majeure (lat. vis major^[1], suom. suurempi voima) eli ylivoimainen este tai tapahtuma^[1] on sopimusoikeudessa käytettävä termi, joka tarkoittaa sopimuksen osapuolista riippumatonta, odottamatonta poikkeuksellista tapahtumaa, joka estää sovitun velvollisuuden täyttämisen. Ylivoimainen este on esimerkiksi hirmumyrsky, kapina, liikekannallepano, maanjäristys, meteoriitti, tulivuorenpurkaus, sota sekä suorituksen estävä viranomaisen toimi, kuten tuontikielto ja takavarikko.^[2] Rahavelvoitteiden yhteydessä myös maksuliikenteen tai yleisen liikenteen keskeytys katsotaan ylivoimaiseksi esteeksi.^[3] Lakko ei sen sijaan ole ylivoimainen este, ellei sopimuksessa ole tällaista ehtoa. Poikkeuksen tekee kuitenkin yleislakko. Kustannustason nousu ja inflaatio jäävät käsitteen ulkopuolelle, ellei niitä ole otettu mukaan sopimusehtojen vastuunrajoituslausekkeisiin.^[2]

Ylivoimaisen esteen lähikäsitteitä ovat mahdottomuus ja liikavaikeus. Mahdottomuus on sopimussuorituksen estävä häiriö, jonka yhteydessä ei kiinnitetä huomiota syihin, vaan vain vaikutuksiin. Liikavaikeus ei estä suoritusta, mutta aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia. Asiaan liittyviä käsitteitä ovat myös sopimuksen sovittelu ja sosiaalinen suorituseste.^[2]

Ylivoimaisen esteen tärkein oikeusvaikutus on se, että siihen vetoamalla osapuoli voi kokonaan vetäytyä sopimuksesta tai hän saa lykkäystä velvoitteidensa täyttämiseen. Se rajoittaa myös vahingonkorvausvastuuta, ja rahavelallinen vapautuu sen perusteella viivästyskorosta ja viivästyksen aikaisesta valuuttakurssiriskistä.^[2]

1. ↑ ^{a b} Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 454
2. ↑ ^{a b c d} Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 1090–1092.
3. ↑ Kauppalaki, 355/1987, 57 §; korkolaki, 633/1982, 10 §; velkakirjalaki, 622/1947, 7 §.