Halogeeni

Halogeenit ovat jaksollisen järjestelmän 17. ryhmän, 7. pääryhmän, alkuaineet eli fluori, kloori, bromi, jodi ja astatiini. Jaksollisessa järjestelmässä ne ovat toiseksi oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa, ja niiden oikealla puolella ovat vain jalokaasut.

Halogeenien uloimmalta kuorelta puuttuu vain yksi elektroni oktetista. Elektronirakenteensa vuoksi halogeenien yleisin hapetusluku on −I, mutta fluoria lukuun ottamatta ne esiintyvät yhdisteissään myös positiivisilla hapetusluvuilla +I...+VII. Esimerkiksi kloori muodostaa seuraavat anionit: kloridi (Cl⁻), hypokloriitti (ClO⁻), kloriitti (ClO₂⁻), kloraatti (ClO₃⁻) ja perkloraatti (ClO₄⁻), joissa sen hapetusluku on −I, +I, +III, +V ja +VII.

Vapaina alkuaineina halogeenit esiintyvät kaksiatomisina molekyyleinä, joissa on yksinkertaiset, kovalenttiset sidokset. Halogeenit ovat epämetalleista herkimmin reagoivia ja voimakkaita hapettimia. Ne reagoivat herkästi monien metallien kanssa ja muodostavat suoloja, mistä niiden "suolanmuodostajaa" tarkoittava nimityskin johtuu (kreik. halos = suola, gennan = synnyttää). Luonnossa niitä ei esiinny vapaina alkuaineina, vaan ainoastaan yhdisteinä, etupäässä suoloina.

Halogeenien reaktiokyky kasvaa ryhmässä ylöspäin mentäessä. Fluori on siis halogeeneista reaktiokykyisin.

Vapaana alkuaineena esiintyessään halogeenit ovat myrkyllisiä, mutta ioneina kloori ja jodi ovat ihmiselle välttämättömiä. Kloridi-ioneja tarvitaan solunesteissä positiivisten natrium- ja kaliumionien vastapainoksi, ja jodia tarvitaan kilpirauhasten tyroksiini-nimiseen hormoniin.