Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Erityisesti vaikutuksista kerrottaessa kieliasu on erikoinen ja epämuodollinen.

Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset
Nagasakin pommin aiheuttama sienipilvi
Päiväys 6.-9. elokuuta 1945 Paikka Hiroshima ja Nagasaki, Japani
Osapuolet
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta Kanada	Japani
Komentajat
William S. Parsons Paul Tibbets Robert A. Lewis Charles Sweeney Frederick Ashworth	Shunroku Hata
Tappiot
1 brittiläinen 7 alankomaalaista 12 amerikkalaista sotavankia	n. 135 000 kuollutta n. 64 000 loukkaantunutta

Hiroshima ja Nagasaki ovat kaksi Japanissa sijaitsevaa kaupunkia, joita kumpaakin vastaan Yhdysvallat hyökkäsi atomipommilla elokuussa vuonna 1945 (Hiroshima 6. elokuuta ja Nagasaki 9. elokuuta). Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on käytetty sodassa. Iskujen katsotaan olleen merkittävä tekijä toisen maailmansodan päättymisessä.

Pommit pudotettiin varta vasten muodostetun 509. pommitus- ja kuljetuslentorykmentin (engl. 509th Composite Group) B-29 Superfortress -pommikoneista. Rykmentti oli sijoitettu Tinianin saarelle Mariaaneille. Hyökkäykseen osallistui aina kolme konetta, itse pommikone, mittauskone ja valokuvauskone. Niiden edellä kohteissa kävivät säätiedustelukoneet, sillä pommit piti pudottaa selkeällä säällä.^[1]

Ensimmäinen pudotettiin Hiroshimaan Enola Gay -nimisestä koneesta, jota ohjasi lentorykmentin komentaja, eversti Paul Tibbets. Pommi pudotettiin 9 450 metrin korkeudesta, ja se räjähti 6. elokuuta 1945 kello 8.15 (JST) pudottuaan vapaasti 550 metrin korkeuteen. Pommin teho oli noin 13 TNT-kilotonnia, mikä on nykyisiin ydinaseisiin verrattuna varsin vähän, mutta se tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämän Little Boy -nimisen pommin paino oli 4 000 kiloa, ja siinä käytettiin uraani-235-isotooppia. Vastaavaa pommia ei ollut koskaan ennen testattu.

Nagasakin yllä 9. elokuuta 1945 räjäytetty pommi (Fat Man) oli täysin toisenlainen, sillä siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämäntyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta Trinity-kokeessa New Mexicossa. Pommi painoi 4 545 kiloa, ja se pudotettiin Bockscar-nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney. Pommin teho oli noin 20 kilotonnia ja räjähdyskorkeus sama 550 metriä. Pommi räjähti kello 11.02 (JST). Nagasakin mäkisen maaston ansiosta tuhovaikutus jäi jonkin verran Hiroshimaa pienemmäksi, mutta sielläkin pommi tappoi noin 73 900 ihmistä. Pommituksissa käytettiin juuri B-29 Superfortress -pommikoneita, koska ainoastaan ne kykenivät lentämään Mariaaneilta Japaniin ja takaisin. Pudotuskorkeus oli aiempaa alempi (jopa noin 0,5 kilometriä), sillä se oli 8 800 metriä.

Yhdysvaltain päätöstä käyttää atomipommia on arvosteltu jälkeenpäin. Jopa myöhempi presidentti Dwight D. Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat jälkeenpäin sanoneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japani olisi neuvotellut sodan lopettamisesta ja sen ehdoista, mutta Potsdamin julistus määritteli ehdot Japanin antautumisen hyväksymiselle, mikä sitoi myös Yhdysvaltoja.

Pommien käytön tukijat väittävät ihmishenkiä ennemminkin säästetyn, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennäköisesti kuollut enemmän ihmisiä. Samoin on väitetty, että Japanin pääministeri kenraali Hideki Tōjō olisi määrännyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuu; väite on todistamaton, koska japanilaiset tuhosivat elo–syyskuussa 1945 systemaattisesti sodanaikaiset arkistonsa^[2].

Hiroshiman ja Nagasakin pommit näyttivät, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhoamaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin tarvittiin satojen koneiden hyökkäys ja jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistötappiot sitä suoritettaessa.

1. ↑ Herlin 1961, s. 85.
2. ↑ Drea, Edward: Researching Japanese War Crimes, s. 9–10, 20.