Ihmiskauppa

Ihmiskauppa on YK:n mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista (ihmissalakuljetusta), johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan, internetrikollisuuden, piraattituotteiden ja lääkeväärennösten jälkeen. Se on myös räikeimpiä ihmisoikeusrikkomuksia.^[1]

Ihmiskauppa ei ole helposti tunnistettava rikos. Tunnetuin muoto on seksuaalinen hyväksikäyttö. Se on kuitenkin vain yksi muoto. Tanskassa suurin osa ihmiskaupan uhreista on prostituoituja. Suomessa viranomaiset raportoivat erityisesti työperäisen ihmiskaupan yleistymisestä. Ihmiskauppa on kansainvälistä. Osa uhreista saattaa kieltäytyä avusta, mikä ei vähennä heidän haavoittuvuuttaan. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM:n) johtajien mukaan on tärkeää tunnistaa uhrit, tukea laillista maahanmuuttoa laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi ja tiedottaa ihmiskaupan muodoista kuluttajien vastuun parantamiseksi ja ihmiskaupan ylläpitämisen sijaan sen torjumiseksi.^[1]

1. ↑ ^{a b} Mielipide Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM: Ihmiskauppaa on torjuttava uusin menetelmin, Helsingin Sanomat 26.8.2008 C4