Inkeroisen kieli

Inkeroinen
Inkeroisen puhuma-alue
Oma nimi	ižoran keel(i), maakeel(i)
Tiedot
Alue	Venäjä  Viro
Virallinen kieli	ei ole
Puhujia	123 (kokonaismäärä 260)[1]
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	uralilaiset kielet
Kieliryhmä	suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	-
ISO 639-2	fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3	izh
Ohje
Infobox OK

Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan. Nykyisin inkeroinen luokitellaan omaksi kielekseen, mutta aikaisemmin sen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistelty, ja se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen.^[1] Inkeroinen on suomen lähin sukukieli.^[2] Leningradin yliopiston inkeriläissyntyinen dosentti Väinö Junus loi inkeroiselle 1930-luvulla lyhytikäisen kirjakielen. Inkerikkojen kansalliseepos on yhteinen vatjalaisten kanssa, ja sen nimi on Pääskölintu – päivälintu^[3]. Teoksen on laatinut Arvo Survo^[3].

Nykyisin kielellä on vain muutamia satoja puhujia, ja se on kuolemassa.^[4] Venäjällä inkeroisen puhujia on noin 120^[5][1] ja Virossa 19^[6]. Vuoden 2001 Ukrainan väestölaskennan mukaan maan 812 inkerikosta vain kaksi puhui inkeroista.^[7]

Perinteisimpiä inkeroisen puhuma-alueita ovat Inkerissä Laukaansuu, Kaprio, Soikkola ja Hevaa Suomenlahden rannalla, Lempaala Pohjois-Inkerissä sekä eräät kylät entisellä Suomen puoleisella Karjalankannaksella Raudussa ja Metsäpirtissä. Etelä-Inkerissä sijaitsi aiemmin niin sanottu Ylä-Laukaan inkeroisalue Ortesjoen varrella.

Inkerikkoja ja heidän puhumaansa inkeroisen kieltä ei pidä sekoittaa inkeriläisiin eli Inkerin alueen suomalaisiin, jotka ovat alueelle Ruotsin vallan aikaan siirrettyjen ja muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten kuten jääskeläisten, lappeelaisten ja äyräpääläisten jälkeläisiä. Inkerin suomalaiset puhuivat murteita, jotka olivat hyvin lähellä Karjalankannaksella puhuttuja kaakkoismurteita (eli niin sanottuja suomen kielen Karjalan murteita), mutta toisaalta näissä kaakkosmurteissa on eräitä samoja piirteitä kuin inkeroisen kielessä.

1. ↑ ^{a b c} Inkeroinen Sukukansojen ystävät ry. Viitattu 22.6.2016.
2. ↑ Muita suomen sukukielten sanakirjoja Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.7.2021.
3. ↑ ^{a b} Tapahtumien Kainuu Eventz.today. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
4. ↑ Laanest, Arvo: Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia, Tallinna, 1986
5. ↑ Ingrian Ethnologue. Viitattu 29.7.2022. (englanniksi)
6. ↑ Viron väestönlaskenta 2000
7. ↑ Распределение населения по национальности и родному языку 2001.ukrcensus.gov.ua. Viitattu 13.7.2020.