Intentionaalisuus

Intentionaalisuus on filosofinen termi, jolla tarkoitetaan tietoisuuden kykyä viitata itsensä ulkopuolelle. Intentionaalisuus oli alun perin skolastisen filosofian käsite. Myöhemmin sen esitteli uudelleen 1800-luvun filosofiaan filosofi ja psykologi Franz Brentano teoksessaan Psychologie vom Empirischen Standpunkte ("Psykologia empiirisestä näkökulmasta", 1874). Hän määritteli intentionaalisuuden "mentaalisten ilmiöiden" ominaisuudeksi, joka erotti ne fysikaalisista ilmiöistä: ajatukset ovat aina ajatuksia jostakin.

Intentionaalisuuden käsite esiintyy eri muodoissa mm. fenomenologiassa, eksistentialismissa ja analyyttisessä filosofiassa, ja se on näin yksi nykyfilosofian keskeisimpiä käsitteitä.^[1] Kartesiolainen dualismi sekä muut tietoisuuden vahvasti itsenäistä luonnetta korostavat lähestymistavat painottavat intentionaalisuutta ajatusten ominaisuutena.

1. ↑ Saarinen, Esa: "Fenomenologia ja eksistentialismi", s. 218. Teoksessa Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.): Nykyajan filosofia, s. 218–260. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2