Islamilainen maailma

Islamilainen maailma tarkoittaa islamilaisen sivilisaation hallitsemaa aluetta. Se ulottuu Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja muodostaa oman kulttuurisen ja geopoliittisen kokonaisuutensa. Islamilainen sivilisaatio on yksi maailman suurista pääkulttuureista, joihin islamilaisen lisäksi on luettu esimerkiksi länsimainen, kiinalainen, japanilainen, ortodoksinen, latinalais-amerikkalainen ja hindulainen sivilisaatio.^[1]

Maantieteellisesti ja poliittisesti islamilainen maailma yleensä tarkoittaa yleensä muslimienemmistöisiä maita. Islaminuskoisia on noin 1,4–1,6 miljardia eli noin 20–23 % vuoden 2011 arvion mukaisesta maailman asukasluvusta (6,9 miljardia)^[2]. Muslimeista noin 62 % elää Aasian ja Tyynenmeren alueella, 20 % Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa, 15 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 2 % Euroopassa tai Amerikoissa.^[3] Islam on maailman nopeimmin kasvava uskonto. Muslimien lukumäärän arvioidaan kasvavan 70 % vuosina 2015–2060. Syynä on muslimien suuri lapsiluku sekä väestön nuoruus verrattuna muihin uskontokuntiin. Muslimien osuus lisääntyy muuttoliikkeen seurauksena myös uusilla alueilla, kuten Euroopassa.^[4]

Vuonna 1969 perustettu Islamilainen yhteistyöjärjestö OIC on islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö, joka on muun muassa antanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa kilpailevan Kairon julistuksen ihmisoikeuksista. Järjestöön kuuluu 57–58 valtiota. Muslimienemmistöisiä maita on maailmassa hieman vähemmän eli 49. Islaminuskon mukaisesti islamilaisen maailma muodostaa yhtenäisen umman, jonka alkusolun Muhammedin katsotaan perustaneen Medinaan vuonna 622. Käytännössä erimielisyydet ovat aina repineet yhtenäisyyttä. Nykyisin mikään islamilainen maa ei ole kyennyt asettumaan koko islamilaisen maailman johtoon ja toteuttamaan ihannetta kaikkia muslimeita yhdistävästä kalifaatista. Myös panislamilaisuus ja nationalismi ovat pikemminkin jakaneet kuin yhdistäneet islamilaisia maita.

Islaminusko jakautui jo varhain kahteen haaraan, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joista sunnalaisuus on valtavirtaus (90%). Šiialaisuuden tärkein keskus on Iran. Lisäksi islamin piiriin kuuluu joitakin pienempiä vähemmistöjä. Viime aikojen näkyvin yritys määritellä islaminuskon yhteistä sisältöä on Ammanin julistus, joka hyväksyttiin vuonna 2004 Jordanian pääkaupungissa.^[5]

Kansainvälisessä vertailussa islamilainen maailma on taloudellisesti, sosiaalisesti ja teknologisesti muuta maailmaa jäljessä. Poliittisesti sitä luonnehtivat epädemokraattiset ja korruptoituneet hallinnot. Rikkaat öljyvaltiot muodostavat kuitenkin taloudellisessa suhteessa poikkeuksen. Sosiaalisia ongelmia ovat muun muassa naisten epätasa-arvoinen asema ja väestön alhainen lukutaito. Alhaisen lukutaidon yhtenä syynä ovat koraanikoulut. Islamilaisten maiden itsenäistyminen siirtomaavallan alta ja öljyrikkaudet ovat merkittävästi lisänneet islamilaisten maiden vaikutusvaltaa 1900-luvulla. 1900-luvun lopulta alkaen islamilaisiin tunnuksiin on yhä näkyvämmin sitouduttu koko islamilaisessa maailmassa.^[6]

1. ↑ Huntington, 2003, s. 52-53
2. ↑ CIA World Fact Book World
3. ↑ CIA World Fact Book Religioun by Country
4. ↑ Lipka, Michael: Muslims and Islam: Key findings in the U.S. and around the world 9.8.2017. Pew Research Center. Viitattu 8.1.2021.
5. ↑ The Amman Message 2020. The Official Website of the Amman Message.
6. ↑ Huntington, 2003, s. 140