Jasser Arafat | |
---|---|
Palestiinalaishallinnon ensimmäinen presidentti | |
Seuraaja | Mahmud Abbas |
Palestiinan vapautusjärjestön 3. puheenjohtaja | |
Edeltäjä | Yahya Hammuda |
Seuraaja | Mahmud Abbas |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. elokuuta 1929 Kairo, Egypti |
Kuollut | 11. marraskuuta 2004 (75 vuotta) Clamart, Ranska |
Ammatti | insinööri |
Puoliso | Suha Arafat (1990–2004) |
Tiedot | |
Puolue | Fatah |
Uskonto | sunni-islam |
Kunnianosoitukset | Nobelin rauhanpalkinto (1994) |
Nimikirjoitus |
|
Mohammed Jasser Abdel Rahman Abdel Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini (arab. محمد ياسر عبد الرحمن عبد الرؤوف عرفات القدوة الحسيني, Muḥammad Yāsir ʿAbd ar-Raḥmān ʿAbd ar-Raʾūf ʿArafāt al-Qudwa al-Ḥusaynī, tunnettiin myös nimellä Abu Ammar, arab. أبو عمار, ʾAbū ʿAmmār; 4. elokuuta tai 24. elokuuta 1929 Kairo, Egypti − 11. marraskuuta 2004 Clamart, Ranska) oli poliitikko, joka perusti Fatah-puolueen sekä toimi Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n puheenjohtajana ja vuodesta 1993 Siinain niemimaan kaakkoisosassa sijaitsevien palestiinalaisalueiden johtajana.
Arafat ja Israelin pääministeri Jitzhak Rabin allekirjoittivat vuonna 1993 Oslon sopimuksen (Oslo I), jossa Israel tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin valtion[1]. Oslon sopimuksessa sovittiin myös vaaleilla valittavan Palestiinan lakia säätävän neuvoston perustamisesta. Arafat voitti vuonna 1996 järjestetyt neuvoston puhemiesvaalit ja hoiti virkaa kahdeksan vuotta aina kuolemaansa asti.
Jasser Arafatille ja Israelin johtajille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto Oslo I -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1994. Palestiinalaisalueita miehittävä Israel pitää Arafatia kuitenkin terroristina[2][3].