Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Jerusalemin kuningaskunta
| Regnum Hierosolimitanum (lat.) Jerusalemin kuningaskunta Roiaume de Jherusalem (muinaisranska) |
|
|---|---|
|
|
|
|
|
|
| Valtiomuoto | Kuningaskunta |
| Hallitsija | Jerusalemin kuningas |
| Pääkaupunki |
Jerusalem (1099–1187) Tyros (1187–1191) Akko (1191–1291) |
| Edeltäjä(t) | Fatimidien kalifaatti |
| Seuraaja(t) | Mamelukit |
Jerusalemin kuningaskunta oli 1100–1200-luvuilla olemassa ollut tärkein ristiretkivaltio. Se perustettiin ensimmäisen ristiretken yhteydessä.[1]
Kuningaskunta syntyi, kun ristiretkeläiset valtasivat Jerusalemin kesäkuussa 1099. Muutamat naapurikaupungeista (Ramla, Lydda, Betlehem ja muut) valloitettiin ensin, ja itse Jerusalem valloitettiin heinäkuun 15. päivänä. Pyhän haudan kirkossa kokoontui 22. heinäkuuta neuvosto, joka päätti hankkia kuninkaan vastaperustetulle Jerusalemin kuningaskunnalle.
Godefroy de Bouillon, joka olisi haluttu kuninkaaksi, kieltäytyi Jerusalemin kuninkaan tittelistä, mutta otti lopulta arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri "Pyhän haudan suojelija". Godefroy kuoli seuraavana vuonna. Hänen veljellään, joka oli hänen seuraajansa, ei ollut mitään sitä vastaan, että hänestä tulisi Jerusalemin kuningas Balduin I. Hänet kruunattiin kuninkaaksi joulupäivänä 1100 Betlehemissä paavi Paschalis II:n annettua kruunaukselle hyväksyntänsä.
Baudouin I laajensi kuningaskuntaa valtaamalla Akkon (Acre), Sidonin ja Beirutin. Hänen alaisuuteensa kuuluivat myös Edessan kreivikunta, jonka hän oli itse perustanut, Antiokian ruhtinaskunta ja Tripolin kreivikunta. Laajimmillaan kuningaskunta oli vuoden 1153 jälkeen. Hallinnollisesti ja poliittisesti kuningaskunta oli hyvin hajanainen sen koostuessa lukuisista valtapiireistä. Kuninkaan valta rajoittui käytännössä hänen omistamilleen maille. Poliittinen päätösvalta keskittyi kruunun vasallien kokoukselle, Haute Cour, joka kokoontui tarpeen vaatiessa myös laajempana parlamenttina. Maaseudun oikeuskäytännöt jatkoivat vanhoja perinteitä; myös väestö oli leimallisesti paikallista. On arvioitu, että kuningaskunnassa oleskeli vain noin 700 eurooppalaista ritaria.
Vuodesta 1187 alkaen kuningaskunta alkoi pienentyä, sota kurdipäällikkö ja Egyptin sulttaani Saladinia vastaan alkoi katastrofaalisella Ḥaṭṭīnin taistelulla, sen jälkeen menetettiin piirityksen jälkeen Jerusalemin kaupunki.[1] Pääkaupungiksi tuli Akko ja maa-alueena oli enää kapea rannikkokaista. Vaikka vuonna 1190 osa aluemenetyksistä saatiin takaisin, ei kuningaskunta koskaan palautunut vanhaan laajuuteensa. Jerusalem kuuluikin kuningaskuntaan enää vain viidentoista vuoden ajan vuosina 1229–1244. Kuningaskuntaa heikensi myös Aasian kauppareittien kulun muuttuminen 1200-luvulla.
Kuningaskunta muuttui vain nimellisesti olemassa olevaksi Akkon valtauksen 18. toukokuuta 1291 myötä.
- ↑ a b Kingdom of Jerusalem Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.1.2016.
Previous Page Next Page
