Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Jesuiitat
| Jeesuksen seura | |
|---|---|
| Societas Iesu | |
 Jesuiittojen kristogrammi |
|
| Tunnuslause | Ad Maiorem Dei Gloriam |
| Perustettu | 27. syyskuuta 1540 |
| Perustaja |
Ignatius Loyola Francisco Xavier Pierre Favre |
| Tyyppi | katolinen sääntökunta |
| Päämaja |
Borgo Santo Spirito 4, 00195 Prati, Rooma, Italia |
| Kattojärjestö | katolinen kirkko |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Jeesuksen seura (lat. Societas Iesu, lyhenne SJ), tunnetaan paremmin nimellä jesuiitat (lat. Iesuitae), on merkittävä katolisen kirkon miehille suunnattu sääntökunta. Vuonna 1540 perustettu järjestö tunnetaan etenkin työstään koulutuksen, lähetystyön ja hyväntekeväisyyden parissa. Lisäksi jesuiitoilla oli merkittävä rooli 1500-luvun katolisessa reformaatiossa, kirkon tuomisessa uudelle ajalle ja katolisen kristinuskon levittämisessä Amerikan mantereelle, Aasiaan ja Afrikkaan.[1]
Sääntökunta sai alkunsa espanjalaisen Ignatius Loyolan toiminnasta. Ignatius oli sotilas, joka koki uskonnollisen kääntymyksen haavoituttuaan taistelussa, minkä jälkeen hän vetäytyi askeesiin ja tuotti Exercitia spiritualia -nimellä tunnetun kirjallisen teoksen. Pariisissa 15. elokuuta 1534 Ignatius Loyola ja kuusi muuta vetäytyivät retriittiin luvaten sitoutua köyhyyteen ja naimattomuuteen tarkoituksenaan suorittaa pyhiinvaellus Jerusalemiin. Pyhiinvaelluksen osoittautuessa mahdottomaksi he lupautuivat omistamaan elämänsä mihin tahansa apostoliseen työhön, jota paavi heiltä vaatisi. Ignatius laati järjestön perussäännön vuonna 1539, ja Paavali III hyväksyi sen 27. syyskuuta 1540.[1]
Jesuiitat ovat läpi historiansa herättäneet ristiriitaisia näkemyksiä niin katolisen kirkon sisällä kuin sen ulkopuolella. 1600–1700-luvuilla jesuiittojen lähetystyö Kiinassa sai osakseen laajaa kritiikkiä, kun Euroopassa katsottiin, että järjestö oli liian salliva paikallisia uskonnollisia traditioita kohtaan. Myös Amerikan mantereella jesuiittojen kielteinen suhtautuminen siirtomaavallan väärinkäytöksiin ja alkuperäiskansojen huonoon kohteluun sai aikaan jännitteitä. Absolutismin ja valistuksen aikakaudella monet maalliset hallitsijat näkivät jesuiitat haasteena omalle vallalleen, mikä johti 1700-luvun puolivälin jälkeen jesuiittojen karkottamiseen Portugalista (1759), toiminnan kieltämiseen Ranskassa (1764) sekä tukahduttamistoimiin Espanjassa ja Sisiliassa (1767). Monarkkien myötävaikutuksella paavi Klemens XIV määräsi järjestön lakkautettavaksi vuonna 1773, mutta neljänkymmenen vuoden jälkeen Pius VII kumosi päätöksen vuonna 1814. Uudelleenperustamisen jälkeen jesuiitat nousivat jäsenmäärältään maailman suurimmaksi katoliseksi miessääntökunnaksi.[1]
Previous Page Next Page
