Jim Crow -lait (engl. Jim Crow laws) olivat Yhdysvaltojen etelävaltioissa Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen rotuerottelua ylläpitäneitä lakeja, joiden tarkoitus oli estää mustaa väestöä saamasta poliittista ja taloudellista valtaa valkoisten eteländemokraattien hallitsemissa osavaltioissa. Lait saivat alkunsa 1870-luvulla ja olivat voimassa 1960-luvun puoliväliin saakka.[1]
Jim Crow -lait perustuivat juridisesti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1896 antamaan päätökseen Plessy vastaan Ferguson.[2] Päätöksen mukaan Louisianan osavaltion laki, joka sääti mustille ja valkoisille tarkoitetut erilliset mutta yhdenvertaiset tilat rautatieliikenteessä pakollisiksi, ei ollut perustuslain vastainen. Päätös muodosti osavaltioiden ja paikallishallintojen rotuerottelukäytäntöjen juridisen perustan aina vuoteen 1954 asti, jolloin korkein oikeus kumosi sen päätöksellä Brown vastaan Topekan koululautakunta.[3] Tämän yksimielisen (9–0) päätöksen mukaan rotuerottelu on perustuslain neljännentoista lisäyksen vastainen. Neljästoista lisäys takaa kaikille kansalaisille yhtenäisen kohtelun lain edessä.[4][5]