Jitzhak Shamir | |
---|---|
יִצְחָק שָׁמִיר | |
Jitzhak Shamir vuonna 1988. |
|
Israelin 7. pääministeri | |
Presidentti | Chaim Herzog |
Edeltäjä | Menachem Begin |
Seuraaja | Shimon Peres |
Presidentti | Chaim Herzog |
Edeltäjä | Shimon Peres |
Seuraaja | Jitzhak Rabin |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. lokakuuta 1915 Ružany, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 30. kesäkuuta 2012 |
Puoliso | Shulamit Shamir |
Tiedot | |
Puolue | Likud |
Nimikirjoitus |
|
Jitzhak Shamir[1] (hepr. יִצְחָק שָׁמִיר, Yiṣḥāq Šāmīr; alk. Icchak Jeziernicky; 15. lokakuuta 1915 Ružany, Venäjän keisarikunta – 30. kesäkuuta 2012 Tel Aviv, Israel) oli israelilainen itsenäisyystaistelija, vakooja ja poliitikko, joka toimi kahdesti Israelin pääministerinä.
Shamir liittyi 1935 sionistiseen taistelujärjestöön Irguniin ja 1940 Lehiin, jonka johdossa hän oli 1940-luvulla. Lehi teki terrori-iskuja, ja Shamir oli useita kertoja pidätettynä. Israelin itsenäistyttyä hänestä tuli Mossadin agentti.
Shamir siirtyi 1970 politiikkaan, ja hänet valittiin 1973 Likud-puolueesta Israelin parlamenttiin knessetiin. Hänestä tuli 1977 knessetin puhemies ja 1980 ulkoministeri. Pääministeriksi hän nousi 1983 Menachem Beginin jätettyä tehtävä. Toisen kerran Shamir oli pääministerinä 1986–1992. Vuoden 1992 vaalien jälkeen hän vetäytyi Likudin johdosta, ja politiikan hän jätti 1996.