Johann Tobias Beck

Johann Tobias Beck (22. syyskuuta 1804 Balingen – 28. joulukuuta 1878 Tübingen) oli saksalaisen Tübingenin yliopiston systemaattisen teologian professori, joka tunnetaan niin sanotun raamatullisen eli biblisistisen suunnan perustajana. Beckin opillisena lähtökohtana oli Raamattu kokonaisuudessaan jumalallisena ilmoituksena, joskin hän hyväksyi eri kirjoittajien persoonallisuuden ja epätarkkuuden pienissä merkityksettömissä yksityiskohdissa. Raamattu on hänen mukaansa kirja kirjalta, jopa sana sanalta, luotettava esitys Jumalan ilmoituksesta eri vaiheissa. Suhteessa luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja kirkon oppiin Beck oli riippumaton ja katsoi, että opillisia asioita on arvioitava yksin Raamatun perusteella. Omaa opillista näkemystään hän kehitti kirkon käsityksistä riippumatta tarkoituksenaan saada aikaan parempaa. Beckin mukaan ihmisen siveellinen toiminta on jumalallisuuden tunnusmerkki. Vanhurskautus on Jumalan lahja, jonka jälkeen ihminen elää pyhitettyä "uutta elämää".^[1]

Kansainvälisesti Beckin teologialla on ollut vaikutusta ennen muuta Suomessa ja sen lisäksi jonkin verran Sveitsissä, lähinnä Baselissa.^[2]

Suomessa Beckin teologiaan pohjautuva ns. beckiläisyys tai raamatullisuus muodosti autonomian aikana ainoan yhtenäisen teologisen koulukunnan.^[3] Beckin teologian toi Suomeen herännäisyyden hajaannuksen aikaan 1800-luvun puolivälissä herännäispappi Alfred Kihlman. Beckin teologiasta viehättyivät muun muassa Lars Stenbäck, C. G. von Essen ja erityisesti A. W. Ingman. Yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia beckiläisiä Suomen kirkossa olivat arkkipiispat T. T. Renvall (1817–1898) ja Gustaf Johansson (1844–1930) sekä professori ja piispa Otto Immanuel Colliander.^[4][5]

1. ↑ Allgemeine Deutsche Biographie.
2. ↑ Köberle 953–954
3. ↑ Murtorinne 1986, s. 135.
4. ↑ Murtorinne 1992, s. 170–174, 315–316
5. ↑ Murtorinne 1986, s. 157