Jumala islamissa on imaami al-Ghazalin (1057–1111) mukaan ykseys, jolla ei ole kumppania eikä vertaista. Hän on al-Ghazalin kuvauksen mukaan myös luomaton, ikuisesti olemassa oleva, rajaton, tuonpuoleinen eli transsendentti, kaiken luoja, kaikkivaltias ja kaikkitietävä.[1]
Islam on monoteistinen uskonto, jossa palvotaan yhtä Jumalaa, joka kaikkivaltiaana ohjaa maailman tapahtumia. Jumala on antanut ihmiselle pelastussanomansa, jota seuraamalla ihminen voi kuoltuaan päästä Paratiisiin. Muiden kohtalona on joutua Helvettiin.[2]
Muslimit katsovat, että kristinusko ja juutalaisuus eivät ole yksijumalaisia, koska ne asettavat Jumalan rinnalle kumppanin, mikä tarkoittaa Jumalan ykseydestä luopumista (shirk) ja on kuolemansynti. Kristinuskossa kumppani on Jeesus, joskus myös Maria,[3] juutalaisuudessa Esra, jota muslimien mielestä juutalaiset pitävät Jumalan poikana.[4]
Kristinuskossa ihminen pelastuu uskosta, islamissa ennen muuta teoista eli siitä, että noudattaa šariaa.[5] Islamin Jumalaa eivät sido lupaukset, kuten Raamatun Jumalaa, eivätkä luonnonlait, jotka ovat näennäisiä; tämä on johtanut kausaliteetin hylkäämiseen. Al-Nawawi (1233–1277) kirjoittaa, että tuli ei polta, vaan Jumala. Hän leikkaa eikä veitsi. Hän hukuttaa miehen, ei vesi. Jumala tietää kaiken ennalta, eikä mitään tapahdu hänen tahtomattaan.[6]
Jumala on arabiaksi Allah (arab. الله, Allāh). Sana tarkoittaa myös jumalaa yleensä. Allah ei ole Jumalan erisnimi,[7] sillä sellaista hänellä ei ole. Jumala (Allah) on kuitenkin yksi Jumalan nimistä.[8] Malesiassa on käyty oikeutta siitä, saavatko muut kuin muslimit käyttää sanaa Allah.[9]