Kaija Pakarinen

Kaija Pakarinen
Kaija Pakarinen vastaanottamassa Suomi-palkintoa vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt	7. tammikuuta 1954 (ikä 71) Rääkkylä
Ammatti	näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena	1979–
Merkittävät roolit	Lumikit (1986) – Sisko Katsastus (1988) – Mallu Lahja (1997) – Leila Kiinnisidottu (1994) – Henna[1]
Palkinnot
Jussi-palkinto: Tilinteko (1987) Koura-palkinto: Kiinnisidottu (1994) Suomi-palkinto 2022
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kaija Pakarinen (s. 7. tammikuuta 1954 Rääkkylä) on suomalainen näyttelijä. Hän on näytellyt pitkään Yleisradiossa, mutta myös Suomen Kansallisteatterissa, Helsingin ja Espoon kaupunginteatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Mikkelin Teatterissa, Ryhmäteatterissa ja Rakastajat-teatterissa.^[2][3] Hän sai Suomi-palkinnon 2022.^[4]

Kaija Pakarinen varttui maanviljelijäperheessä Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, jossa hän kiinnostui näyttelijän urasta esiintyessään lapsena isänsä piirtämässä Rasivaaran nuorisoseurantalossa. Hän kävi Suomen Teatterikoulun näyttelijälinjan vuosina 1975–1979. Pakarinen näytteli Televisioteatterissa 1979–1990, toimi sitten Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön lehtorina 1990–1992 ja palasi Yleisradioon vuosiksi 1992–2002. Sen jälkeen hän on toiminut freelancerinä.^[5]

Yksi ensimmäisiä Kaija Pakarisen rooleja on Sisko Paavonen Lumikit-televisionäytelmässä (1986), jossa seurataan naistentautien yhden huoneen potilaiden elämää vuorokauden ajan.^[6] Vuonna 2001 hän ohjasi Lumikit Kajaanin kaupunginteatteriin^[2].

Läheisimmiksi teatteritöikseen Pakarinen on maininnut Riku Saastamoisen ohjaukset Idiootti ja Kevään ensimmäinen saalis, Johanna Freundlichin vuoden 2014 ohjauksen Kati Kaartisen näytelmästä Nätti tyttö, vähän pehmee, Heidi Könkään monologin Sandra ja Juha Jokelan Kansallisteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Patriarkan (2012).^[5]

Pakarinen on näytellyt myös monissa kotimaisissa elokuvissa. Hän sai vuonna 1988 Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasuorituksesta Veikko Aaltosen elokuvassa Tilinteko.^[7] Hänellä on ollut pieniä rooleja esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvissa Mies vailla menneisyyttä ja Kauas pilvet karkaavat.^[3].

Pakarinen on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Helsingin herra, Kallio, Taivaan tulet ja Kovaa maata.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä et2014 ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Tekijähaku 'Pakarinen Kaija' ilona.tinfo.fi. Viitattu 19.12.2024.
3. ↑ ^{a b} Kaija Pakarinen Elonetissä.
4. ↑ Suomi-palkinto kahdeksalle Helsingin Sanomat. 30.11.2022. Viitattu 30.11.2022.
5. ↑ ^{a b} Saarelainen, Maarit: Suomen tunnetuin tuntematon näyttelijä – Kaija Pakarinen Nuorisoseurat-lehti. 28.9.2020. Viitattu 19.12.2024.
6. ↑ Lumikit on koskettava kuvaus naisten elämästä Yleisradio. Viitattu 9.2.2021.
7. ↑ Tilinteko Elonet.