Osa artikkelisarjaa |
Liberalismi |
---|
Kansallisliberalismi on liberalismin muoto, jossa yhdistetään toisiinsa nationalismia ja liberalistista politiikkaa, erityisesti taloudellista liberalismia. Sen juuret ulottuvat 1800-luvulle, jolloin konservatiivinen liberalismi oli hallitseva aate Euroopan maissa. Tähän aikaan kansallisliberalismiin kuului olennaisesti ajatus kansallisvaltiosta.
Käsitettä kansallisliberalismi[1] on käytetty 1800-luvulla pääasiassa saksalaisalueilla, kuten Saksassa ja Itävallassa,[2][3][4] joissa kansallisliberaalit puolueet olivat pitkään vallassa. Kansallisliberaalit eivät muiden liberaalien tapaan tukeneet niin voimakkaasti vapaata kauppaa ja vapaita markkinoita, vaan kannattivat jossain määrin autarkiaa ja protektionismia, kuten Britannian konservatiivit. Historiallisia kansallisliberaalisia puolueita olivat Kansallisliberaalinen puolue, Saksalaiskansallinen kansanpuolue ja Saksan kansanpuolue, Landbund, Suursaksalainen kansanpuolue, Itsenäisten liitto Itävallassa, Schweizerische Volkspartei Sveitsissä, ja Fronte dell'Uomo Qualunque Italiassa.lähde?
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana puolueet, jotka yhdistelevät nationalismia ja liberalistisia ajatuksia, kuten alhaista verotusta ja markkinoiden vapauttamista, mutta suhtautuvat epäilevästi kansainväliseen kauppaan ja yksityistämiseen, luokitellaan nykyään kansallisliberaaleiksi. Tyypillinen nykyajan esimerkki kansallisliberaalista puolueesta on Itävallan vapauspuolue, erityisesti Jörg Haiderin, Susanne Riess-Passerin ja Karl-Heinz Grasserin johtajuuden aikana.lähde?
Tämän hetkisiä kansallisliberaaleja puolueita Vapauspuolueen ja Itävallan tulevaisuuden liiton lisäksi ovat Pim Fortuynin lista ja Vapauspuolue Hollannissa, Dedeckerin lista Belgiassa, Mouvement pour la France ja Debout la République Ranskassa.lähde?
Myös Ranskan Kansallinen rintama[5], Belgian Vlaams Belang sekä Israelin Likud voidaan luokitella kansallisliberalistisiksi.lähde?
Suomen poliittisista nuorisojärjestöistä Perussuomalaiset Nuoret on määritellyt talouspolitiikkansa kansallisliberalistiseksi.[6]