Kansansuvereniteettiperiaate

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi
n k m

Kansansuvereniteettiperiaate on käsitys siitä, että kansa orgaanina voi hallita valtiota.^[1] Demokratioissa tuo hallinta toteutettaisiin enemmistöllä. Kansansuvereniteettiajatus korostui Ranskan tasavallassa, jossa haluttiin poistaa feodalismin jäännökset ja kuningasvalta. Kansansuvereniteetti rajoitti myös katolisen kirkon ylikansallista valtaa maallistuvassa valtiossa.

Kansansuvereniteetti käänsi aiemmat valta-asetelmat toisin päin: kansasta tuli suvereeni ja hallitsijasta näiden alamainen – heidän nimissään valtaa käyttävä välikäsi. Kansansuvereniteetin mukaan vallan alkuperä on nimenomaan kansa ja heidän tahtonsa, eikä esimerkiksi jumala. Valta on legitiimiä, mikäli sillä on kansa takanaan. Tätä ajattelua hahmottelivat ensimmäisten joukossa muun muassa yhteiskuntasopimusteoreetikot Hobbes, Rousseau ja Locke. Hobbes ja Rousseau korostivat hallitsijaa kansan etua ajavana toimijana omaa etua ajavan tyrannin sijaan. Olennaista kansansuvereniteetin kannalta ei ole valtiomuoto (esimerkiksi monarkia tai tasavalta), valtion koko, kansalaisten lukumäärä, tai kuviteltujen kansojen lukumäärä – vaan se, että valtiomuodosta riippumatta valta perustuu lopulta aina kansan tahtoon.

Näin ollen valtiosta kehittyi yhtenäisvaltio, jossa lainsäädäntöelimen asema oli vahva, mutta verrattuna angloamerikkalaiseen järjestelmään tuomioistuinten valta heikko. Kansansuvereniteetti poisti feodalismia, mutta teki valtiosta voimakkaan.

1. ↑ Jan-Magnus Jansson: Politiikan teoria, s. 15. Helsinki: Tammi, 1969. ISBN 951-30-1065-1