Kaprion kihlakunta

Kaprion kihlakunta eli ujesti (ven. Копо́рский уе́зд, Koporski ujezd) oli hallintoalue Novgorodin Vatjan viidenneksessä. Sen keskuksena toimi Kaprion linna.

Vuoden 1500 verokirjan mukaan Kaprion kihlakuntaan kuului 15 pogostaa:

• Djatlitsyn eli Paastonkylän Jumalansynnyttäjän suojeluksen pogosta (Pokrovski Djatelinski pogost)
• Grjaznon Nikolaoksen pogosta (Nikolski Greznevski pogost)
• Iljussan Gregorioksen pogosta (Grigorjevski Lješski pogost)
• Jastrebinon Nikolaoksen pogosta (Nikolski Jastrebinski pogost)
• Kargalin pogosta (Kargalski pogost) Kaprion ympäristössä ja lännempänä Suomenlahden rannalla
• Kuippinan Dimitrioksen pogosta (Dmitrejevski Kipenski pogost)
• Orinan Vapahtajan pogosta (Spasski Orlinski pogost)
• Osertsan Jumalansynnyttäjän suojeluksen pogosta (Pokrovski Ozerettski pogost)
• Ruudan Jumalansynnyttäjän pogosta (Bogoroditski Vrudski pogost)
• Saamostin Eliaan pogosta Pekunitsassa (Iljinski Zamozskoi pogost v Begunitsah)
• Saaritsan Vapahtajan pogosta (Spasski Zaretski pogost)
• Suijan Nikolaoksen pogosta (Nikolski Suidovski pogost)
• Tillitsan Georgioksen pogosta (Jegorjevski Vzdylitski pogost)
• Tääkelin Jumalansynnyttäjän pogosta (Bogoroditski Djagilenski pogost)
• osa Ratsinan Georgioksen pogostasta (Jegorjevski Radtšinski pogost)^[1]

Ruotsalaiset valtasivat alueen 1500-luvun lopussa ja uudelleen 1600-luvun alussa, jolloin sitä ryhdyttiin kutsumaan Kaprion lääniksi. Venäjän vallattua Inkerin vuosina 1702–1703 muodostettiin Inkerinmaan (vuodesta 1710 Pietarin) kuvernementti ja vuonna 1719 kuvernementin osana Pietarin provinssi, johon myös Kaprion kihlakunta (myöhemmin piirikunta, ven. distrikt) kuului^[2]. Kihlakunta lakkautettiin 1770-luvulla.

1. ↑ Nevolin, K. A.: O pjatinah i pogostah novgrodskih v XVI veke, s. 114–115. Sankt-Peterburg: Tipografija imperatorskoi Akademii nauk, 1853.
2. ↑ Nevolin, K. A.: O pjatinah i pogostah novgrodskih v XVI veke, s. 231, 233–234. Sankt-Peterburg: Tipografija imperatorskoi Akademii nauk, 1853.