Karl Voldemar Nickul (31. joulukuuta 1900 Oulu – 2. kesäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen pasifisti ja saamelaisten tutkija ja puolestapuhuja. Ammatiltaan Nickul oli geodeetti.
Nickulin isä oli Oulun Tarkk'ampujapataljoonan virolainen asemestari Johan Wilhelm Nickul. Nickul osallistui 1918 Suomen sisällissotaan valkoisten puolella lääkintäjoukoissa ja palveli vuoteen 1924 lääkintäaliupseerina armeijassa. Hän toimi tämän jälkeen Maanmittaushallituksen palveluksessa geodeettina.
Oman kertomansa mukaan Nickul oli radikaali pasifisti vuodesta 1927 lähtien ja hän joutuikin vankilaan 1930 kieltäydyttyään osallistumasta kertausharjoituksiin. Nickul vaikutti Suomen Rauhanliitossa 1920- ja 1930-luvuilla ja toimi sen sihteerinä 1931–1966 sekä 1935 perustetun Ihmisoikeuksien liiton sihteerinä.
Ollessaan 1920- ja 1930-luvuilla maanmittaustöissä Petsamossa Nickul tutustui kolttasaamelaisiin ja ystävystyi kolttien johtohahmon Jaakko Sverloffin kanssa. Hän alkoi tutkia kolttien elämää ja esiintyi heidän oikeuksiensa puolestapuhujana julkisuudessa. Talvella 1938 Nickul yhdessä Kustaa Vilkunan ja Eino Mäkisen kanssa kuvasi Petsamon kolttien viimeisen talvikylän Suenjelin eli Suonikylän elämää filmille. Kylä tuhoutui talvisodan aikana ja 1944 koltat joutuivat lopullisesti evakoiksi kun Petsamon alue menetettiin. Sodan jälkeen Nickul avusti kolttien uudelleensijoittumisessa, oli mukana Lapin Sivistysseurassa ja toimi muun muassa Pohjoismaiden Saamelaisneuvoston pääsihteerinä.