Kasakat (ven. казаки́, kazaki; ukr. козаки́, kozaky) tarkoittaa sotilaallisesti järjestäytynyttä itäslaaveihin kuulunutta ratsastajaväestöä, varsinkin sen ratsumiehiä.[1] Sanaa "kasakka" kirjallisesti käytettiin ensimmäisen kerran "Mongolien primäärisessä historiassa" vuonna 1240 merkitykseksi "yksinäinen henkilö, joka ei ole sidoksissa kotiin tai perheeseen".[2]